Recent Posts

perjantai 7. toukokuuta 2010

Kymmenen kirjaa

Löysin vanhan "kymmenen kirjaa" listani, ja se näyttää vielä sen verran ajankohtaiselta, että päätin laittaa esille. Romaanit eivät ole paremmuusjärjestyksessä.

1. Montgomery: Sininen linna

Luin kirjan ensimmäisen kerran joskus teinivuosinani ja rakastuin jo silloin Valancyn tapaan katsella maailmaa. Muutoksessa, joka Valancyssä tapahtuu kuulemiensa huonojen uutisten myötä on jotakin sellaista huumorintajuista realismia, jota olen kirjan lukemisesta lähtien pyrkinyt hakemaan myös omaan elämääni. Valancyltä... tai oikeammin John Fosterilta opin, että pelko on haasteista kaikkein suurin.

2. Follett: Taivaan pilarit

Ken Folletin jättiläinen on eräs kirja joka on ehkä eniten vaikuttanut omaan kirjoittamiseeni. Vaikken tietystikään ole pyrkinyt kopiomaan Follettin tyyliä, on hänen tavassaan punoa juonta jotakin uskomattoman hienoa. Taivaan pilarit on kerrassaan mahtava eeppinen romaani, joka tyydyttää niin romantiikannälkäni kuin historiankaipuunikin.

3. Shakespeare: Kuinka äkäpussi kesytetään

Minä oikeasti pidän Shakespearesta, oikeasti! Runomitta on sykähdyttävän hienoa ja ihanaa luettavaa. Äkäpussin tragikoominen maailmankuva on mahtava, hauska ja huvittava. Toisaalta tarina on myös surullinen.

4. Chevalier: Tyttö ja helmikorvakoru

Uskomattoman kauniisti ja taidokkaasti kirjoitettu romaani, joka jättää kertomatta paljon enemmän kuin todellisuudessa kertoo. Ne oikeat merkitykset on kirjoitettu jonnekin rivien väliin ja ne paljastuvat pikkuhiljaa lukiessa niin, ettei oikein itsekään ymmärrä, miten kirjailija sen kaiken saattoi sanoa. Rakastan romaaneja, joissa historiallinen fakta(Vermeerin maalaus) on kytketty loistavasti kerrottuun fiktioon(piikatytön tarina).

5. Nieffenegger: Aikamatkustajan vaimo

En edes tiedä, mikä tässä romaanissa niin kolahti. Olin lukukokemuksen jälkeen monta päivää aivan muissa maailmoissa, enkä saattanut käsittää, että olin lukenut niin hienon kirjan. Alku takkuili, mutta vauhtiin päästyäni juoni imaisi mukaansa niin, etten ehkä koskaan toivu romaanin aiheuttamasta emotionaalisesta järkytyksestä. En ole suoranaisesti scifin ystävä, mutta tämä olikin pohjimmiltaan traaginen rakkaustarina parhaimmillaan!

6. Gabaldon: Muukalainen

Melkein häpeän, että suosikkieni joukossa on vahvasti naisten hömppäromantiikaksi leimattu Gabaldon. Oikeastaan kirjailijan ainokainen, joka on tosissaan vaikuttanut minut, on juuri tämä: aikamatkustusteemalla leikittelevän historiallis romanttisen romaanisarjan ensimmäinen kirja, jonka tosin voi lukea aivan itsenäisenäkin teoksena. Vähintään kerran vuodessa tekee mieli tarttua tähän ja vajota skotlantilaisen maiseman syövereihin. Tältä vuodelta vielä toistaiseksi uudelleenlukematta...

7. Follett: Paikka nimeltä Vapaus

Jotta pysymme tunnelmassa, toinen Skotlantiin sijoittuva romaani, joka jälleen vakuutti minut Folletin kertojanlahjoista. Ensimmäisen lukukerran jälkeen lumo on hieman haihtunut, mutta rakastan edelleen tätä jylhän ylämaan tunnelmiin sijoittuvaa historiallista romaania. Tämä niin ikään tukeutuu faktoihin, eli Follettin puutarhastaan löytämään rautapantaan, joka viritti miehen mielikuvituksen kirjoittamaan tämän tarinan.

8. Steinbeck: Eedenistä itään

Paksua, raskasta ja apaattista, mutta väistämättä Steinbeck on kertojana ollut sellainen, joka on painunut syvälle mieleeni. Varsinkin Eedenistä itään on vaikuttava eepos, joka saa uskomattomalla tavalla lukijan aistimaan eletyn tunnelman.

9. Coelho: Veronica päättää kuolla

Olen lukenut Coelholta monta mielenkiintoista kirjaa, mutta jollain lailla tämä on kaikkein paras. Se on ehjä kokonaisuus ja kuvastaa tavattoman hyvällä tavalla joitakin ihmisyyden osa-alueita. Enkä tarkoita tällä sairautta tai hulluutta vaan sellaista osaa ihmisenä olemisesta, jota en vielä ihan osaa selittää.

10. Waltarin Sinuhe vai Bronten Humiseva harju? Vai kenties Selinkon Desiree

Sinuhen luin teininä, enkä voinut käsittää, miten joku suomalainen pystyy kirjoittamaan niin vakuuttavasti sellaisesta maailmasta. Humisevassa harjussa rakastuin rujonkomeaan Heachgliffiin (sitä ei taatusti kirjoiteta noin), joka olisi tänä päivänä varmasti jokaisen angstisen teinin rakastama mustatukkainen rokkaripoika koulun käytävältä. Entäs tosimaailmaan perustuva Desiree, joka kuljettaa lukijan ihmeellisellä tavalla Ranskan satamakaupungista naapuriimme Ruotsiin! Sitä vasta rakastankin! Miten hyvien kirjojen joukosta voisi valita kymmenen parasta?

Ja mitä tämä listaus kertookaan minusta? Olen eeppisiin, historiallisiin romaaneihin rakastunut yltiöromanttinen hupsu, jonka lukunautinnossa ei tarvitse olla syvällisyyttä kuin nimeksi, kunhan mukana on prinsessa, komea ja salaperäinen mies, sekä jylhiä maisemia. Olenko todella sellainen?

Mitä lukemisemme meistä kertoo? Paljastaako kirjahyllyni kaikki salaisuuteni ja kertooko se minusta enemmän kuin itse ollenkaan itsestäni tiedänkään?

6 kommenttia:

lumiomena kirjoitti...

Listat kertovat mielestäni lukukokemuksen subjektiivisuudesta. Vaikka lukisi paljon ns. hyvää ja kirjallisuuskaanonissa korkealle luokiteltua kirjallisuutta, voi oman sydämen valloittaa kuitenkin toisenlaisilla teoksilla. Tämä oli muuten yksi syy, miksi itse vaihdoin pääaineeni kirjallisuudesta toiseen oppiaineeseen (toki jo 90-l puolivälissä). En osannut enää nauttia kirjoista, kun koetin vain pysytellä kiinni jossain (en tiedä, missä!).
"Sininen linna" on ihana kirja. "Tyttöä ja helmikorvakorua" mietin omalle listallenikin, pidän kaikista lukemistani Chevalierin teoksista. "Taivaan pilareissa" kerronta on huikeaa ja "Aikamatkustajan vaimo" on ihan parhautta. Paolo Coelhosta olen yrittänyt pitää, mutta en jotenkin osaa.
:)

anni.m kirjoitti...

Minäkin pidän Shakespeareista, ihan todella. Ne ovat juuri tuollaisia kuin sanot. Minun suosikkini taitavat mennä tosin enemmän tragedian puolelle.

Tyttö ja helmikorvakoru on yksi hienoimmista elokuvista ja olen niiden suhteen varsin nirso. En ole saanut luettua kirjaa--- kirja pitäsi aina lukea ensin. Steinbeck on kanssa tosi jees.

ja sitten: minä en ole lukenut tuota Follettia ollenkaan. Olen varsin innoissani koska luulen pitäväni siitä!

Aikamatkustajan vaimo oli hyvä, mutta ei niin hyvä. Veronica päättää kuolla - kirjaa en saanut edes luettua vaikka moni on siitä pitänyt. Alkemisti oli ihan ok ja ajattelin jättää Coelho kokeilut siihen. En ole lukenut Sininstä linnaa, joten siihenkin aion nyt tarttua!

Kaikki on subjektiivista - mutta jotain nämä listat kertovat meistä. Minun listanihan on loputtoman melankolinen ja masentunut. En itse ajattele olevani niin synkkä, mutta sinne päin kallellaan toki :)

Ahmu kirjoitti...

Lumiomena: Ajatella, minäkin lopetin kirjallisuuden opiskelemisen, koska se masensi minua ja vei kaiken innon lukemisesta! Kirjallisuuden opiskelua ei kyllä koskaan pitäisi suositella sellaisille ihmisille, jotka nauttivat kirjoista nimenomaan niiden viihdearvon vuoksi! (Viihdearvo on ehkä väärä sana, mutta kumminkin...)

Minullakin on muuten alkaneet nuo uusimmat Coelhot tökkiä, mutta jostain syystä Veronica toimi ainakin lukuhetkellä ihan hyvin. Niistä uusimmista on jotenkin sisältö kadonnut -tai sitten niissä ei olekaan mitään muuta kuin sitä "sisältöä ja sanomaa".

anni.m: Suosittelen Follettia todella, varsinkin noita historiallisia kuten "Taivaan pilarit", "Paikka nimeltä Vapaus", "Maailma vailla loppua" sekä "Pimeää meren yllä". Folletin kirjoissa on tosin myös paljon sellaisia, joista en innostu ollenkaan. Onneksi voi valikoida.

Satu kirjoitti...

Olen tässä yrittänyt miettiä omaa listaani ja kyllä siinä niin taitaa käydä, että vaikka kuinka pitäisin joitain "vakavampia" kirjoja upeina, taidokkaina ja vaikuttavina, niin lista koostuu silti enimmäkseen viihteellisemmästä tavarasta. :)

Muukalainen on ihana ja Chevalierin ja Coelhon kirjoista pidin myös. Ja muut ovatkin sitten toistaiseksi lukematta... Aikamatkustajan vaimon ostin pokkarina jokin aika sitten, se täytyy kyllä lukea pikapuoliin koska näköjään se putkahtelee yhden jos toisenkin suosikkilistalta esiin!

Leena Lumi kirjoitti...

Ahmu, monet Coelhon kirjat ovat niitä, joista tekee mieli sanoa: "Voi!, haluaisin niin kovasti pitää näistä, mutta en voi!" Pidin Coelholta Veronica päättää kuolla ja Portobellon noita teoksista. Joku muu oli myös...,muta en nyt muista...Muut toivat mieleeni oudon ajatuksen: Coelho on lukenut paljon Kahil Gibrania. Luulin välillä lukevani Gibrania, profeettaa!

Leena Lumi kirjoitti...

PS. Mulla on elämässä vielä kolme isoa juttua tekemättä: 1) oppia purjehtimaan 2) ryhtyä osa-aikabritiksi ja 3) opiskella kirjallisuuden loppututkinto (olen koko ikäni kirjoittanut ja ollut mm. uutistoimittajana, mutta ko. alan tutkinto uupuu) Nyt Ahmu laittoi minut harkitsemaan syvästi, pitääkö yksi asia tiputtaa pois, ettei nautinto katoa!