Recent Posts

perjantai 1. lokakuuta 2010

Diana Gabaldon: Tuliristi

Lukiessani aikoinani ensimmäistä kertaa Gabaldonin Matkantekijä-sarjaa, taisin ajatella Tuliristin kohdalla Gabaldonin menettäneen viimeistään tässä vaiheessa otteensa alkujaan kiehtovaan ja kutkuttavaan juoneensa. Sarjan viides osa, Tuliristi kuljettaa lukijat Jamien, Clairen, Briannan ja Rogerin kanssa elämään Pohjois-Carolinassa, joka pitää tuttuun tapaan sisällään romantiikkaa, jännitystä ja sodan melskettä.

Tuliristi on Gabaldonin sarjassa siihen asti ilmestyneistä kirjoista ehdottomasti sekavin. Se alkaa klaanikokouksesta, joka tuntuu pitkältä kuin nälkävuosi ja etenee Fraserin Harjun, Cros Creekin ja River Runin maisemissa kuvaillen yksityiskohtaisesti milloin mitäkin yhdentekevältä tuntuvaa arkipäivän seikkaa. 1300 -sivuiseen romaaniin on ympätty lukematon määrä viittauksia ja sivujuonia, jotka jotenkin pysyvät kasassa hamaan loppuun saakka.

Keskeisimpänä juonina Tuliristissä piirtyy Briannan raiskaajan, Stephen Bonnetin etsintä, sekä paria sarjan osaa aikaisemmin esille noussut kysymys Stuartin kätketystä kullasta, jonka kohtaloa pohditaan paikallisissa häissä sattuneen selkkauksen yhteydessä -ja myöhemmin. Useaan otteeseen. Sinällään löyhät juonenkäänteet kuitenkin kuljettavat tarinaa eteenpäin romantiikan sävyttäminä.

Gabaldonin voimauttavana menetelmänä tuntuu olevan kirjasarjan miespäähenkilöiden asettaminen kuolemanvaaraan, mikä tietysti saa hahmoihin ihastuneet naislukijat pidättämään henkeään ja kääntämään sivua pelätessään sankariensa kohtaloa. Aika ajoin sankarit makaavat vuoteissaan milloin piiskattuna, milloin hirtettynä: naiset sen sijaan kärsivät kolhunsa suuremmin valittamatta ja toipuvat vailla ihmeellisiä huomionosoituksia. Kaipa tämä resepti toimii, sillä onhan se saanut minun lisäkseni monet muutkin tarttumaan uudelleen ja uudelleen Gabaldonin romaanisarjaan...

Suosittelen jatkoksi sarjan muut osat lukeneelle. Ehkäpä tästä voisi innostua myös joku Yhdysvaltain vaihesta kiinnostunut lukija. Ehkä.

8 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Tämä osa oli kyllä tylsin, ja sekava tosiaan myös.

Kävisikö luku-urakan piristykseksi tämä Constance Readerin laatima Gabaldon-juomapeli? :D

http://www.constance-reader.com/2010/06/lord-john-and-curious-case-of-why.html

Ahmu kirjoitti...

Heh, tuopa oli mainio! Kaikkea ne keksiikin... ;)

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

Kävin täällä ensimmäisen kerran sitten sivupohjan vaihdon, ja vau miten upea! Oli mukava lukea arvosteluasi :)

Ahmu kirjoitti...

Voi kiitos, kiva kuulla että pohja näyttää hyvälle. Minäkin tykkään siitä hurjasti!

Sonja kirjoitti...

Hei kuulkaas kun oon ettiny tota kyseistä kirjaa jo pitkään tuloksetta, niin sattuisko täältä joltain vaikka löytymään semmoinen ja olisko viellä kaiken lisäks halukas myymään sen ?:)

Ahmu kirjoitti...

Hei Sonja! Minulla löytyy Syysrumpuja kaksin kappalein, mutta Tulitistiä vain omani :p Oletko koittanut katsoa jos huuto.netistä löytyisi? Sieltä olen tainnut itse ostaa muutaman Gabaldonin edullisesti...

Gammur kirjoitti...

Hei! Ahmin näitä Gabaldonin kirjoja aikoinaan 2 opusta viikossa, mutta juuri tämän tuliristi-kirjan kohdalla kiinnostus lopahti. Mukava kuulla, että muutkin ovat samaa mieltä - tämä on ehdottomasti tylsin kirja kirjasarjasta. Harmi, etten kahlannut väkisin sitä läpi. Nyt en viitsi lukea loppujakaan osia, kun jotain 'tärkeää' on jäänyt välistä kuitenkin.

Nafisan kirjoitti...

Luin itsekin kirjan vähän aikaa sitten ja huh, sain kyllä moneen kertaan pitää taukoja ja pohtia missä mennään. Tarina oli kuin tilkkutäkki, joka oli paikoin ommeltu huonosti yhteen. Toivoa sopii seuraavan olevan rakenteeltaan eheämpi kokonaisuus.