Salla Simukka: Punainen kuin veri

Salla Simukka: Punainen kuin veri (Tammi 2012)

Kesällä lukemiseni on ollut hidasta ja tuskaista. Töiden ja aika jännittävienkin juttujen välissä selailtuja muutamia sivuja. Kesäkuu oli kaaos, mutta heinäkuu näyttää lupaavalta. Susi (www.hukkatiet.blogspot.com) antoi minun varastaa kirjahyllystään Salla Sinukan Punainen kuin veri -romaanin, jonka meinasin kerran ostaa, mutta joka sitten kuitenkin sai jäädä kaupan hyllyyn yli 30 euron hintansa johdosta.

Punainen kuin veri on satumytologiaan puettu rikostarina, joka kertoo 17-vuotiaasta Lumikista. Lukiolaistyttö joutuu mukaan omituiseen rikosvyyhtiin, kun koulun pimiöstä löytyy kuivumassa olevia, pestyjä seteleitä. Lumikki sekaantuu asiaan tahtomattaan, ja joutuu hyödyntämään kykyään olla näkymätön ja huomaamaton. Tarinan edetessä Lumikin oma tausta paljastuu vähitellen ja lukijalle alkaa selvitä, miksi tyttö on tottunut juoksemaan pakoon ja olemaan itsekseen.

Romaanin satu-kytkentöjen funtio ei varsinaisesti selvinnyt minulle, vaan viitteet tunnettuun satuun tuntuivat hieman päälleliimatuilta. Olin etukäteen pelännyt tarinan olevan jonkinlaista paranormaalin romanssin ja spekulatiivisen fiktion sekoitusta, mutta sitä se ei onneksi ollut. Jäinkin miettimään, oliko yhteys satuperinteeseen vain houkuttelemassa lukijoiksi niitä nuoria, jotka ovat kasvaneet harrypotterien ja paranormaalien romanssien ympäröimänä. Keskeisiltä teemoiltaan Punainen kuin veri ei juurikaan eronnut männövuosien viisikkohenkisistä romaaneista, joissa joukko lapsia tai nuoria selvitti rikoksia. Erityisesti romaani palautti mieleeni Taru Mäkisen Jade-sarjan, jota luin innoissani joskus 90-luvulla. Lumikin tarina on kuitenkin edellämainittuja synkkävireisempi, mikä kertoo (jopa surullisella tavalla) jotakin siitä, millainen nykynuorten maailma on tänä päivänä.

Punainen kuin veri on visuaalinen, hajuilla, väreillä ja aisteilla leikittelevä kertomus, jonka parissa viihtyy hyvin. Kertomus tempaa mukaansa, vaikka en ole koskaan (edes silloin lapsena) pitänyt erityisen uskottavana sitä, että lapset ja nuoret selvittävät alamaailman rikoksia. Varmasti tällaiset aihealueet kuitenkin uppoavat kohderyhmäänsä, ja romaanin mukaansatempaavan kerronnan parissa viihtyi myös aikuinen. Vaikuttaa siltä, että pitää laittaa myös trilogian tulevat osat lukulistalle.

Suosittelen romaania luettavaksi jännitystä kaipaaville nuorille ja nuorille aikuisille.