Recent Posts

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Gillian Flynn: Kiltti tyttö


Gillian Flynn: Kiltti tyttö (WSOY 2013), heräteostos kirjakaupasta

Gillian Flynnin Kiltti tyttö lienee yksi tämän kesän kohutuimmasta kirjoista. Tai ainakin se on sellainen kirja, jonka olen kuullut kesän aikana monesta eri syystä, mistä johtuen kirja tarttui mukaani kirjakaupasta, vaikka olen melkoisen ansioituneesti onnistunut välttelemään heräteostosten tekemisiä. Tässä kirjassa houkutteli maineen lisäksi kaunis, nahkea kansi, joka osoittautui kuitenkin käytössä vähintäänkin arveluttavaksi: kaikki sormenjäljet jäivät kanteen ikään kuin merkkinä tehdysä rikoksesta. Ja mikä sopisikaan sen paremmin, kun kyseessä on rikosmausteilla maustettu jännityskertomus.

Nickin vaimo Amy katoaa pariskunnan viidentenä hääpäivänä. Amy on ihana, kaunis ja suosittu, melkoinen ihmetyttö, varakkaan perheen ainokainen. Nickin roistomainen olemus ja mielistelevät hymyt eivät tee vaikutusta mediaan tai poliiseihin. Vaimo on mitä ilmeisimmin murhattu ja kaikki merkit viittaavat siihen, että veriteon taustalla on parisuhteeseensa kyllästynyt aviomies. Kuinka ollakaan.

Jokaisella tarinalla on kaksi puolta... Vuoroin Amyn, vuoroin Nickin otteessa kulkeva kerronta heittää lukijan eteen epäluotettavan kertojan ja asetelman, joka saa jo aluksi käsittämään, että on tarttunut hieman erilaiseen tarinaan: avioliittoromaanin ja murhamysteerin sekoitukseen. Aavistelin koko romaanin alun ajan tapahtumaa, joka käänsi tarinan suunnan päälaelleen. Ratkaisu (jota en kerro, etten pilaa toisilta lukuelämystä) ei yllättänyt minua, enkä tiedä oliko tarkoituskaan. Flynn antaa kuitenkin lukijan ymmärtää, että hän on koko ajan askeleen edellä. Kirjaa on lähestulkoon mahdoton päästää otteestaan.

Viihdyin romaanin kanssa erittäin hyvin, mutta samalla se aiheutti myös pettymyksen. Tarinan henkeen kuuluu henkilöhahmojen kärjistäminen, mutta kertomus oli absurdiudessaan jotakin epäuskottavan ja kammottavan välimaastosta. Ja kuitenkin niin addiktoiva. Flynn osaa leikitellä kertojaäänillä taitavasti, lukija tulee huijatuksi ja odottaa seuraavaa käännettä. Loppuratkaisu nykäisi maton alta. Suututti ja kiukutti, ehkä tarkoituksellisesti. Kaikki tarinat eivät pääty niin kuin lukija tahtoisi.

Kiltistä tytöstä on vaikea kirjoittaa paljastamatta sellaisia yksityiskohtia, jotka pilaavat lukijan nautinnon. Tarina on luultavasti parhaimmillaan niin, ettei siitä ole ehtinyt muodostua ennakko-oletuksia tai luuloja. Bestsellerin on vaikea pysyä huomaamattomana, mutta Kiltti tyttö on jonkinmoisessa groteskiudessaan muös teos, jossa on monia tasoja. Se on jännäri, mutta samalla se on osuva kuvaus ihmisluonnosta. Kärjistetty mutta osuva. Kirja josta pidin ja josta en pitänyt. Vaikea selittää.

Suosittelen Gillian Flynnin Kilttiä tyttöä sellaisille lukijoille, jotka tahtovat lukea otteessaan pitävän, mutta hämmntävän kirjan. Tämän jälkeen omaakin parisuhdetta voi punnita ihan uudenlaisella vaa'alla.

5 kommenttia:

Aletheia kirjoitti...

Joo huomasin itsekkin tuon, että kanteen jäivät kaikki sormenjäljet. :D Tämä oli kyllä hämmentävä teos. Parhaimpia kirjoja tälle vuodelle. :)

Irene kirjoitti...

Kiltti tyttö oli okei; odotin vesi kielellä kirjaa, ja kun vihdoin sain sen, hieman ehkä petyin. En yllättynyt, enkä koukkuuntunut kirjaan lainkaan sillä tavalla kuin olisin halunnut. Mutta kyllä kirjan parissa viihtyi, ei vain kirjan kansien sulkemisen jälkeen kauan pysynyt mielessä. =D

Ahmu kirjoitti...

Altheia: Hämmentävä kyllä. Olen miettinyt tätä vielä pari päivää lukemisen jälkeen ja täytyy sanoa, että loppu kyllä oli niin ahdistava että se jäi kalvamaan mieltä. En ole itse hirveästi lukenut parisuhteista ammentavia romaaneja ja aina hämmennyn siitä millaisia ihmiset voivat olla toisilleen... Huokais...

Irene: Minä en onneksi pahemmin ollut odottanut tätä joten en osannut odottaa hirveästi. Mutta ristiriitainen olo tästä jäi ja itse vielä jään pohtimaan millaisen vaikutuksen se lopulta teki minuun...

noora kirjoitti...

Hmmn, minun suurin syntini tämän hittiromaanin kanssa taisi olla se, että en tullut huijatuksi. Minusta tuntui, että olin itse edellä jokaista juonenkäännettä.

Ahmu kirjoitti...

Noora: Sama ongelma! Aavistelin jo ihan ensimmäisillä sivuilla kuka on "syyllinen". Tuli jopa sellainen tunne, että onko se tarkoitus, kun asia oli minusta niin ilmiselvä. Toivoin, että olisin tullut huijatuksi...