Siiri Enoranta: Gisellen kuolema

Siiri Enorannan Gisellen kuolema on hämmentävä pieni kirja särkyvästä perheestä, katoavista haaveista ja rakkaudesta, joka on väärin. Olen lukenut aikaisemmin Enorannalta Omenmean vallanhaltijan ja tykkäsin kirjasta kovasti. Gisellen kuolema oli tyystin erilainen, mutta sekään ei jätä kylmäksi.

Linnea saapuu takaisin kotiin haaveet ja tulevaisuudensuunnitelmat matkalaukkuihin pakattuna. Loukkaantuminen on katkaissut lupaavasti alkaneen uran, ja kotona odottaa hajoamaisillaan oleva perhe ja tulevaisuus, jonka suuntaa ei ole määritelty. Kirjan kertojana toimii Linnean veli, Joel. Veljen kautta Linnean elämä kerrotaan lukijalle kuvin ja välähdyksin. Kaikenkaikkiaan kerronnassa välittyy epätoivo, joka on helppo ymmärtää mutta vaikea käsittää ja hyväksyä.

Gisellen kuolema on vaikea kirja, sillä aiheen voisi sanoa olevan sellaisella tavalla tabu, ettei sitä pahemmin käsitellä. Ei ainakaan näin kauniilla tavalla. En ihan täysin syttynyt tavasta, jolla Enoranta kertoo tarinaa, sillä kieliopilliset oikopolut eivät ole koskaan olleet minun juttuni. En ihan osaa lukea kirjaa, jossa pilkkuja on jätetty pois olennaisista paikoista ja erillisiä sanoja on sidottu yhteen vain tyylillisten ja kerronnalisten seikkojen takia. Toisaalta ratkaisu sopi kertojana toimineen Joelin suuhun, eli siinä mielessä ratkaisu oli ok.

Tämä kirja oli myös surullinen ja koskettava. En ehkä lähtisi suosittelemaan sitä teini-ikäiselle, jolla on elämässään ongelmia kylliksi omastakin takaa. Tosin Enorannan ymmärtäväinen ja kaunis teksti voi tuntua lohdulliselta myös sellaisesta lukijasta, joka puntaroi murheita omassa elämässään.

Kirjan ovat aikaisemmin lukeneet ainakin Sara, Salla, Anki ja Jenni. 

Suosittelen niille, jotka haluavat lukea tabuja käsittelevän nuortenkirjan. Gisellen kuolema on myös varsin kaunista ja mielenkiintoista kieltä ja sopii niille, joita kielelliset kikkailut innostavat. Huomasin muuten, että kirjan vyötteessä siteerattiin Omenmean vallanhaltijaa käsittelevää blogitekstiäni. Hauskaa!