Recent Posts

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Kustannusala, mikä se on?

Kuva: Weheartit

Kirjailijan häiriöklinikassa törmäsin jännittävään aiheeseen, joka löytyy Aamulehden uutisesta. Kyse on siis amerikkalaisesta kirjailijasta, joka vähän rahaa tienatakseen laittoi kirjansa nettiin myyntiin ja tienasi huikeasti rahaa. 17 käsikirjoituksellaan hylsyjä keräillyt kirjoittaja päätyi siis kirjailijan uralle ilman kustantamoiden avustusta, omilla ehdoillaan.

Tämä asia tuli mieleeni, kun luin jonkin aikaa sitten Satakielen Avoimen kirjeen Tammelle. Asiasta hiukan keskusteltiin kommenttiboksissakin, siis kustannusalasta ja siitä miten kustannusala ehkä muuttuu tulevaisuudessa.

Sosiaalisten medioiden, blogien ja muiden foorumien lisäännyttyä kirjoittajilla ja lukijoilla on aivan uusia väyliä kohdata toisensa. Varsinkin sähkökirjojen julkaiseminen on niin helppoa, että sellaisen pystyy tekemään melkein kuka tahansa, joka osaa tietokonetta käyttää ja viitsii vaivautua. Sähköisen omakustannkirjallisuuden lisääntyminen varmasti tarkoittaa sitä, että markkinoille ilmestyy paljon myös tasoltaan heikohkoa kirjallisuutta, mutta toisaalta myös helmiä, joita ei syystä tai toisesta ole huolittu kustantamoiden julkaisuohjelmiin. En tiedä, onko Suomessa palvelua, joka mahdollistaisi kirjojen jakamisen lukijoille maksua vastaan, sähköisesti. Ehkä sellaisen syntyminen on vain ajan kysymys.

Kysymys kuuluukin: lähtisitkö sinä ostamaan ja lukemaan kirjoja, joiden julkaisussa kustannusosakeyhtiö ei ole ollut mukana? Mitä ajattelet omakustanteista? Miten kustannusala muuttuu?

12 kommenttia:

Anne Tammelin kirjoitti...

Kustannusala räpyttelee vielä siipiään e-kirjan kanssa, mutta hintasyistä se tulee jossain vaiheessa polvistumaan sen eteen. Se ei tietenkään tarkoita yhtään vähempää työtä muokkausvaiheessa, mutta painokulut jäävät pois.

Mielestäni on loistavaa, että varsinkin omakustannekirjailijoille aukeaisi mahdollisuus teettää kirjansa halvemmalla. Hehän joutuvat maksamaan aivan maltaita, jotta saavat oman kopion hyllyynsä. Kelpaako heille sitten e-kirja, onkin toinen juttu.

Ostaisinko kirjan, joka ei ole käynyt kustannustoimittajalla tarkistuksessa? En. Lukisinko sellaisen kirjan, jos saisin sen ilmaiseksi? Kyllä, jos aihe kiinnostaisi.

J.S. Meresmaa kirjoitti...

Vähäinen on vielä kustannusalan kokemukseni, mutta kiinnostuneena seuraan missä muodossa tämä Amazonin vauhtiin polkaisema Amerikanmalli rantautuu Suomeen vai rantautuuko ollenkaan.

Painetun kirjan totaalikuolemaan en usko, mutta e-kirjoissa on paljon ansioita, joiden vuoksi uskon niiden tulevan tasavertaisiksi perinteisen rinnalle ja etenkin pokkareiden korvikkeiksi. Hinta ja saatavuus ovat avainasemassa niin kuin kaupankäynnissä yleensäkin.

Mutta kustannustoimittajia tarvitaan. Syy on yksinkertainen: kirjailija on omalle työlleen sokea ja harvoin onnistuu saattamaan (ainakaan nopealla aikataululla, esim. vuodessa) valmiiksi romaania, joka olisi korkeatasoinen, hiottu ja kielellisesti jäntevä. Ja koska kustannustoimittajalta vaaditaan muutakin kuin suomen kielen hallintaa, kukaan tuskin lähtee tekemään tällaista työtä ilmaiseksi.

Ehkä Suomessakin yleistyy jossain vaiheessa malli, että kustannustoimittaja on freelancer ja kirjailija ostaa häneltä palveluita -- ja julkaisee kirjan sähköisesti itse.

En näe tässä mitään vääryyttä. Kirjailijoiden ansiot ovat nykyisellään todella pieniä.

Voisin hyvinkin ostaa e-kirjoja, jotka eivät ole kustantamon kautta tulleita, mutta sokkona tähän hankintaan uskaltautuisin harvemmin. Suositukset, arviot, hinta ja tuttuus painaisivat vaakakupissa entistä enemmän.

Calendula kirjoitti...

Juuri olin itse naputtelemassa tekstiä aiheesta. Olen kiinnostunut sähköisistä omakustanteista, ihan sen takia, etten ota tekeleitäni kovinkaan vakavasti. En tiedä, haluanko lähteä kustantamokierroksille kepeiden chick lit -tyyppisten tarinoiden kanssa.
Ne ovat kaikkea muuta kuin (lainaan edeltä) korkeatasoinen, hiottu ja kielellisesti jäntevä.

Mutta toisaalta olisi kiva, jos joku niitä haluaisi aikansa kuluksi lukea. Siksi olisi kiva saada ne tarjolle helposti.

Jenni kirjoitti...

Minustakin on mainiota, että nykyisin on mahdollista julkaista muutenkin kuin kustantamojen kautta. Eihän se kaikki julkaistu varmasti ole huippulaatua, vaan eipä ole kaikki kustannettukaan. Ihan mielelläni lukisin ja ostaisinkin omakustanteita, mutta en ole juurikaan törmännyt niihin (en ole kauheasti yrittänytkään, myönnän).

Ainakin sarjakuvapuolella oh tavallistakin, että tekijä on saanut kustannussopimukseen julkaistuaan ensin netissä tai omakustanteina töitään.

Jenni
http://www.lily.fi/palsta/koko-lailla-kirjallisesti

Ahmu kirjoitti...

Anne Tammelin: Itse voisin kuvitella maksavanikin omakustanteena julkaistusta e-kirjasta, mutta ihan muutaman euron summia, ja siinä tapauksessa että olisin jonkin näyteluvun perusteella voinut todeta, että teksti on luettavaa.

J.s. Meresmaa: Totta, harvapa kirjoittaja pystyy olemaan objektiivinen oman tekstinsä suhteen. Tosin sellaisiakin löytyy ja siksi voisin ajatella, että omakustanteisen sähkökirjan hankinnassa olisi tärkeää päästä kurkistamaan tekstiä ja toteamaan itse se kannattaako kirja hankkia vai ei.

Tuo freelance- kustannustoimittaja on mielenkiintoinen ajatus!

Calendula: Mielenkiintoista! Voin muuten hyvin kuvitella, että blogia pitävä kirjoittaja saa heti huomattavasti enemmän julkisuutta omakustanteelle, kuin joku nettimaailman ulkopuolella oleva kirjoittaja. Itse lukisin jo ihan mielenkiinnosta ja kannatuksesta blogimaailmasta tuttujen teoksia.

Jenni: Tuo on muuten totta, mitä sanoit sarjakuvantekijlöistä. Mistäköhän mahtaa johtua, että kirjoittajat ovat enempi suojelevia tekstejään kohtaan? Ei niitä laiteta julki ja muiden luettaviksi ilman korvausta, toisin kuin esim. sarjakuvia...

Susi kirjoitti...

Sarjakuvista: minun mielestäni kirjan ideoita ja tapoja kirjoittaa on helpompi kopioida luvattomasti kuin sarjakuvia. Mutta tiedä siitä sitten, todennäköisesti sarjakuvien tekijöitä huolettavat ihan samanlaiset ideoiden varastelijat kuin proosaakin kirjoittavilla. Minusta myös tuntuu siltä, että lyriikkaa julkaistaan netissä paljon enemmän kuin proosaa. Tai sitten kuvittelen vain :)

Mitä tulee kustantamojen kautta käymättömään proosaan, niin sitähän tässä tulee luettua jatkuvasti ;) Minä voisin kuvitella ostavanikin omakustannekirjallisuutta, jos kirjaa pystyy ensin selaamaan sen verran, että tietää miten kirja on kirjoitettu. Kirjastoista löytyy toimitettuja kirjoja, joiden kielessä ja juonen eheydessä olisi ollut paljon parantamisen varaa.

Omakustanteissakin on paljon työtä, joten en uskoisi, että siihen lähtisi kukaan kovin viimeistelemättömällä tekstillä. E-kirjaksi "painaminen" on helppoa, mutta lukulaitteita löytyy vain harvalta, ja kyllähän siinä jää jotain puuttumaan, kun ei voi hypistellä kirjaa käsissään.

Jenni kirjoitti...

Mäkin mietin Susin tavoin vielä myöhemmin, että tekstejä on helpompi kopioida ja varastaa kuin sarjakuvia, mutta luultavasti netissä julkaisemisen edut ja haitat ovat tosiaan samoja kaikilla. Ehkä sarjakuvantekijöillä on pidemmät perinteet nettijulkaisussa, niin ovat tulleet rohkeammiksi kuin kirjoittajat? Lyriikan (ja sarjisten) julkaisua proosan sijasta puoltaa minusta jo se, että lyhyt teksti on helpompi laittaa nettiin ja lukea sieltä kuin pitkä.

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Minäkin olen sitä mieltä, että kustannustoimittajia tarvitaan. Mutta voin silti lukea kirjoja, jotka eivät ole nähneet kustantamoa. Voisin myös ostaa, mutta en kuitenkaan ns. sikaa säkissä. Ja luulenpa, että Suomen mittapuissa omakustannekirjailijat eivät hae menestystä rahan muodossa, vaan kenties pikemminkin siinä, että heitä ylipäänsä luetaan. Eli kysymykseni kuuluukin: haluavatko omakustannekirjailijat rikkaiksi kirjoillaan? En usko. En ylipäätään usko, että Suomessa kukaan kirjailija haaveilee euron kuvat silmillään tulevaisuudestaan..pikemminkinhän tämä on vain sisäinen pakko, tämä kirjoittaminen :)

Ahmu kirjoitti...

Susi: Toisaalta myös kustannetun, painetun ja julkaistun kirjan ideoita voi kopioida, ja niinhän kirjailijat tahtomattaan tekevätkin. En siis väitä, että kirjoittajat plagioisivat toisiaan, mutta väistämättä vaikutteita saa muualta ja ne muovautuvat omassa päässä niin, ettei voi olla enää varma mistä mikäkin ajatus tulee. Tai voisin ainakin kuvitella...

Mutta lähtökohtaisesti sitä kai kukin ajattelee, että työlleen pitäisi saada jotakin vastinetta, vaikka palkkaa ei saisikaan. Ainakin minulle kirjoittaminen on lähtökohtaisesti rakas harrastus, enkä kyllä muistakaan harrastuksistani saa rahaa - päin vastoin. Vaan en silti itsekään jaa julkisesti kirjoituksiani, vaikka en realistisesti usko tekeväni niillä mitään suurta uraa myöhemminkään. Miksi, en tiedä?

Jenni: Näinpä! Kirjoittajilla lienee enemmänkin perinteenä yksinäinen puurtaminen ja pöytälaatikossa hautominen. Omat tekeleet ovat aarteita ja toisaalta niin kuuluukin olla, luulen.

Helmi-Maaria Pisara: Ei, varmaan aika harva kirjoittaa menestyäkseen. Toisaalta omakustanteen julkaisijalta puuttuu se ns julkinen arvostetuksi tuleminen, jonka voisin kuvitella tulevan siinä sivussa, kun kustantamo hyväksyy kirjan. Siis ajatus siitä, että oma teksti kelpaa jollekin. Omakustantajalla elää varmasti hyvin pitkään se epäluulo, että teksti on vain räpellystä, joka ei oikeasti kelpaa mihinkään. Näin kärjistetysti sanottuna tietysti. Ehkä kustantamo ja kustannustoimittaja on editointiavun ohella nimenomaan se taho, joka luo kirjoittajalle kirjailijaidentiteetin. Uskon, että se voi olla monelle tärkeä osa koko kirjoittamisprosessia.

Susi kirjoitti...

Niin siis tottahan julkaistua voi "kopioida", mutta se on huomattavasti hankalampaa kuin ctrlC--ctrlV-tekniikka. Minä näin muutamia vuosia sitten ihan tosi elävältä tuntuvan painajaisen, jossa törmäsin kirjakaupassa kirjaan, joka oli käytännössä sama kuin oma tekstini, mutta tekijänä oli jonkun muun nimi :D Sen jälkeen olen ollut aika tosi tarkka minkä verran näytän tekstejä muulle kuin tarkkaan rajatulle porukalle ;)

Toisaalta, jos uskaltaisi pitää tekstejään vapaammin esillä verkossa, niistä voisi olla jonkinsortin iloa toisille, vaikkei koskaan saisi mitään julkaistua. Mutta tämä alkaa mennä ohi alkuperäisen aiheen. Kuitenkin, jos tyytyisi julkaisemaan netissä ilman maksua (koska kuten totesit, harrastushan kirjoittaminen meille on) ei tarvitsisi olla missään tekemisissä kustannusosakeyhtiöiden kanssa. Sinun ja Satakielen kokemusten perusteella voi todeta, ettei se haittaisi lainkaan.

Ja kyllä, on tullut huomattua, että lainaamista on vaikea huomata.

Jenni kirjoitti...

Löysin juuri täältä lyhyen artikkelin netin omakustanteista ja muutakin kiinnistavaa e-kirja-asiaa http://www.klaava.fi/Kirjat/Internetin_omakustanteet

Ahmu kirjoitti...

Jenni: Kiitos vinkistä, mielenkiintoinen sivusto!