Gerard Ter Borch: Woman writing a letter |
Olenhan minä kirjoittanut aina, mutta en ehkä niin säännöllisesti kuin nyt. Nanowrimo palautti kadoksissa olleen rutiinin ja nyt pikkujoulujen ja muiden joulukiireiden tuoksinnassa huomaan, että pari kirjoittamatonta päivää aiheuttaa levottoman olon: ajatukset pyörivät päässä illalla ja kädet naputtavat levottomasti pöydän pintaa. Tuntuu siltä, että keho tarvitsee kirjoittamista; paikkaa jonne ajatukset voi laittaa.
Ei hassumpi riippuvuus. Nyt kun vielä elämä järjestäisi lisää aikaa lukea ja kirjoittaa, olisin aika tyytyväinen.
1 kommenttia:
Ihana nanowrimo-efekti! =)
Lähetä kommentti