Melissa Marr: Ilki ihana

Minun jouluni on sujunut äärimmäisen rennoissa merkeissä ilman sen suurempaa lahjarumbaa tai pakollisia perinteitä. Ulkona vallitseva äärimmäisen syksyinen sää ehkä hieman latistaa tunnelmaa -varsinkin kun muistelee viime vuoden lumipaljoutta. Tosin silloin, kun katse on luotu kirjan sivuille ei ole väliä, vaikka taivaalta sataisi pieniä ukkoja ja akkoja.

Lueskelin kirjastosta mukaan tarttuneen Ilki ihanan (Wicked Lovely 2001), jossa kirjailija Melissa Marr hyödyntää oivasti vanhoja myyttejä ja kumoaa käsityksiä ihanista, silkkisiipisistä keijukaisista. Romaanissa lukiolaistyttö Aislinn näkee keijukaisia toisin kuin tavalliset ihmiset. Aikaisemmin keijukaiset eivät ole kiinnittäneet häneen mitään huomiota, mutta äkkiä hänestä tuntuu, että ne seuraavat häntä ja pitävät häntä silmällä. Ja hän kun on aina yrittänyt olla herättämättä keijukaisten huomiota. Lopulta hänelle selviää, että itse kesän kuningas on kiinnostunut hänestä. Se ei voi tietää mitään hyvää.

Minusta tässä kirjassa oli tosi hyvät ainekset, ja varmaankin tämä vetoaa hyvin niihin nuoriin, jotka ovat innostuneita paranormaaleista rakkaustarinoista, vampyyreista, ihmissusista ja sellaisista. Tykkäsin kovasti siitä, miten Marr on poiminut tekstiinsä mukaan viittauksia vanhoihin keijukaislegendoihin, jotka tosiaankin poikkeavat merkittävällä tavalla kaiken maailman helinäkeijuista. Kovasti tematiikka toi mieleeni muun muassa Goethen Erlköningin, josta Schubert sävelsi tunnetuimman liedinsä. Tällaiset intertekstuaaliset tai inter-mitkähyvänsä ovat minusta aina yhtä ihania!

Varsinaisesta juonesta en sitten ehkä olekaan ihan niin vakuttunut. Minulle jäi sellainen tunne, että ihmissuhteiden kehittely alkoi ihan lupaavasti, mutta jokin jäi kesken ja hahmot ja heidän välisensä suhteet leijailivat menemään ihan ilman sen suurempaa tarkoitusta. Lisäksi keijumaailman ja ihmismaailman yhdistäminen tuntui jokseenkin ongelmalliselta, koska en päässyt ihan kokonaan perille siitä, missä maailmassa ne keijut oikein elivät ja miten heidän maailmansa oli rakentunut. Voi olla, että olin taas liian kriittinen kirjaa lukiessani, mutta ihan täydellisesti tämä ei kuitenkaan vakuuttanut.

Kirjan on lukenut myös Marjis. Jennikin yritti, muttei tykännyt.

Suosittelen tätä luettavaksi niille, jotka ovat innostuneita kansanperinteessäkin esiintyvien hahmojen hyödyntämisestä, sekä niille jotka tahtovat lukea nyt nuortenkirjallisuudessa ajankohtaiselta vaikuttavista teemoista.