Alice Walker: Häivähdys purppuraa

Kevät taittuu jo huhtikuun puoliväliin ja talvesta on jäljellä enää lumen muisto kutistuvana, valkoisena kasana pihan varjoisimmassa paikassa. Sain sentään pihatöiltäni avattua vuoden klassikkosaldon lukemalla Alise Walkerin Häivähdys purppuraa- romaanin. Ei hassumpi aloitus klassikkourakalle.

Pulizer-palkittu romaani kertoo Amerikan rotusorrosta, rakkauden kaipuusta ja ystävyydestä. Selviytymisestä. Romaanissa Celie kärsii siskonsa Nettien kanssa ankaran isän sortoa joka päättyy siihen, että Celie sysätään naimisiin sopivalle ehdokkaalle. Nettie ei kuitenkaan alistu jäämään Celietäkin hyväksikäyttäneen isähahmon ikeen alle vaan pakenee ja aloittaa oman elämänsä muualla. Ruma ja hyljeksitty Celie sen sijaan kärsii hiljaa ja tyytyy rakentamaan elämänsä niistä elementeistä, jotka hänelle on suotu.

Romaani on kirjoitettu kirjeiden muodossa, joissa Celie ja romaanin loppupuolella myös Nettie kertovat elämästään. Celien kieli on rahvaanomaista ja kömpelöä, kun taas kouluja käynyt ja oppinut Nettie kirjoittaa kauniisti ja elävästi. Kirjeiden välityksellä hahmojen persoonat muodostuvat romaanin kiinnostavimmaksi yksityiskohdaksi. Samaan tapaan eri henkilöhahmojen väliset suhteet ovat romaanin parasta antia.

Romaanista on tehty myös elokuva, jonka olen nähnyt joskus monta vuotta sitten. Pitäisikin katsoa, jos saan sen jostain käsiini. Muistaakseni elokuva noudatti kauniisti romaanin tarinaa ja väritti muutenkin hienolla tavalla tätä herkkää ja surullisenkaunista kirjaa.

Suosittelen luettavaksi niille, jotka haluavat lukea kasvutarinan Amerikan tummaihoisten elämästä ajassa, jossa tummaihoisen naisen ihmisarvo oli vieläkin huonompi kuin saattaisi kuvitella. Niille, joita kiehtoo tarina ystävyydestä ja kaipuusta.