Maailmalla suuren suosion saavuttanut Veronica Rothin Divergent on lähiaikoina kääntymässä suomen kielelle, mutta minä en viitsinyt odottaa, vaan haastoin itseni lukemaan englanniksi. En ole juurikaan lukenut kirjoja muuten kuin suomeksi, joten olin vähän skeptinen sen suhteen tuleeko lukemisesta mitään. Näköjään kielikynnys on mahdollista ylittää, sill Divergent imaisi mukaansa.
Tris elää dysopisessa Chicacossa, jossa ihmiset on jaoteltu viiteen eri ryhmään sen mukaan minkä he uskovat olevan syy sotiin ja maailman ongelmiin. Kuusitoistavuotiaana tehty testi kertoo, mitkä ominaisuudet nuorella on, mutta jokaisella on silti mahdollisuus valita mihin ryhmään haluaa kuulua. Tris on syntynyt epäitsekkäiden joukkoon, mutta testi kertoo hänen olevan divergent; häntä ei voi luokitella mihinkään ryhmään kuuluvaksi. Valintaseremoniassa Tris päättää jättää taakseen perheensä ja tutun elämänsä ja liittyä hurjapäisten pelottomien joukkoon. Hänen elämäänsä ei helpota se, että hänen täytyy salata kaikilta olevansa erilainen kuin muut.
Divergentissä oli vähän samanlainen asetelma, kuin Harry Potterien lajitteluhattuseremoniassa. Rothin versio dystooppisesta maailmasta on mielenkiintoinen, koska tuntuu loogiselta, että ihmisi ryhmitellään jossain määrin poliittisen mielipiteen mukaan. Vaikka Rothin yhteiskuntaluokat ovat kaukana potterien Puuskupuhista, Rohkelikosta, Korpinkynnestä ja Luihuisesta, on lähtökohta jossain määrin samanlainen ja lukijan on helppo lähteä pohtimaan minkä joukon hän itse valitsisi.
Divergent on ya-huumassa viehättävä poikkeus siksikin, että se kiertää kaukaa kolmiodraamat, eikä sorru nostamaan romanssia pääosaan. Romaani on paljon muutakin. Vaikka tämä trilogian ensimmäinen osa keskittyy lähes kokonaan Trisin sopeutumiseen Dauntlessien joukkoon, juoni imee mukaansa ja kirjaa on vaikea laskea käsistään. Tässä vaiheessa lukijalle ei vielä selviä se, mitä sektoreihin jaetun kaupungin ulkopuolella on, ja on hyvin vaikea ennakoida mihin suuntaan trilogia on etenemässä.
En usko, että jaksan odotella suomennosten ilmestymistä selviydyttyäni kunnialla ensimmäisen osan lukemisesta. Ilmeisesti trilogian viimeinen osa on tuottanut jonkinlaisia pettymyksiä kirjasarjan tosifaneille, mutta tällaisten suosittujen kirjojen kohdalla tuppaa aika usein olemaan niin, että kaikkien lukijoiden odotukset on vaikea toteuttaa. Minä seuraan kuitenkin mielenkiinnolla mihin suuntaan tarina lähtee etenemään.
Tästä on tulossa myös elokuva maaliskuussa. Ainakin trailerin perusteella ihan hyvännäköistä settiä on luvassa.
Suosittelen Divergentiä dystopian ystäville. Tämä ei ole mikään Nälkäpeli- klooni vaan ihan oma, raikas tarinansa!
4 kommenttia:
Luin Divergentin viime syksynä ja tällä hetkellä on kirjastosta varauksessa toinen osa. Minuakin ilahdutti, että kirja ei keskittynyt kolmiodraaman ympärille, sillä kaipaan kirjoihin yleensä muutakin sisältöä kuin rakkauskuviot. Elokuvankin haluan nähdä sitten, kun se tulee elokuvateattereihin.
Hei,
ainulle löytyy kirjahaaste blogissani :).
Kuulostaa kiinnostavalta! Olen kuullut tästä aikaisemminkin (elokuva lisää tietysti huomiota jonka se saa kansainvälisestikin) ja tuon kuvauksen perusteella se voisi oikeasti olla lukemisen arvoinen. Tosin huomasin kirjakaupassa selaillessani että tämä näkyy olevan kerrottu preesensissä, ja olen vähän allerginen sille tyylille koska sitä on nykyään kaikkialla, mutta ehkä sitä voi välillä kokeilla, jos tämä vaikka olisi niitä kirjoja joihin se tyyli sopii.
Minäkin olen tarttumassa tähän ihan lähiaikoina, ehkä jo huomenna! Oletan, että näin kuukausi sitten elokuvateatterissa trailerin juuri tästä tarinasta, mutta silloin nimi oli ihan tuntematon, joten se ei jäänyt mieleen. Nyt kuitenkin on kiva lukea kirja ennen leffan mahdollista tsekkaamista. Dystopiat maistuvat aina:)
Lähetä kommentti