Marissa Mehr: Veristen varjojen ooppera

Marissa Mehr: Veristen varjojen ooppera (WSOY 2013)

Täällä kukaan ei sanonut mitään. Ihmiset katsoivat paksujen hattujensa ja kaulaliinan välille jääneestä aukosta haastavasti. Jos joku puhui, kovat konsonanttijonot kuulostivat ärtyneiltä. Jopa nauru kääntyi kovassa tuulessa ivalliseksi. (Mehr: Veristen varjojen ooppera, s.82)

Marissa Mehrin esikoinen Veristen varjojen ooppera kertoo ranskalaisesta Juliettesta, joka muuttaa 90-luvun Venäjälle ohjaamaan Jevgeni Oneginia. Oopperalla hän tapaa Dmitrin, johon rakastuu. Mutta rakkaus ei ole kaunista ja tasapuolista, vaan Dmitri vetää Julietten mukaan oopperan salaperäiseen ja toden ja tarun rajamailla tanssahtelevaan maailmaan. 

Veristen varjojen oopperan kieli on lyyrisen kaunista ja tunnelmakuvat koskettavia. Tarina ei tule niin lähelle, sillä rosoisesta aiheesta huolimatta jäin lukijana katselemaan tapahtumia etäämmältä. Tarina toi kovasti mieleen Natalie Portmanin tähdittämän Black Swan -elokuvan, mutta en osaa sanoa johtuuko varsinaisesti muusta kuin vaikutteille alttiista naispäähenkilöstä ja miljööstä, joka muistuttaa Veristen varjojen oopperan tapahtumapaikkaa. Kirjan tarina muodostaa joka tapauksessa elokuvan kaltaisen tunnelman, jota Mehrin kieli ainoastaan korostaa. Veristen varjojen ooppera on hyvin visuaalinen tarina, joka kyllä antaa mahdollisuuden maistella kieltä ja tunnelmoida oopperan hämyisissä huoneissa.

Kirjan tarina sen sijaan jätti minut kylmäksi, sillä joka ikinen kerta lukiessani narsistin lailla käyttäytyvän miehen ja alistuvan naisen suhteesta, kaipaisin jonkinlaista kykyä ymmärtää henkilöhahmojen tekemiä valintoja. Julietten riippuvainen roikkuminen Dmitrissä, joka heittää naisen vieraaseen maailmaan ja kulttuuriin Moskovan vilskeeseen, tuntuu tuskastuttavalta. Lukiessa toivon kykyä samaistua tarinan hahmoihin, mutta Julietten valinnat tuntuvat päättömiltä, ja hänen rakkautensa Dmitriin järjettömältä. Lukija ei missään vaiheessa tarinaa erehdy Julietten lailla hurmaantumaan Dmitrin katseen alla, mikä tekee tilanteen käsittämisestä vielä vaikeampaa. Jos pystyy irrottautumaan narsistisen parisuhdemallin järjettömyydesta, voi helpommin heittäytyä Julietten harhaiseen maailmaan ja Veristen varjojen oopperan maagiseen sykkeeseen.

Veristen varjojen ooppera on mielenkiintoinen ja mukavan erilainen esikoinen. Tarinan sijoittaminen tavalliselle suomalaiselle vieraaseen kontekstiin on tuore ja on välillä hauska lukea esikoinen, jonka lähtökohdat eivät ole välttämättä niin perinteiset. Vahva kieli tekee tästä vieläkin kiehtovamman kokonaisuuden, ja onkin mielenkiintoista seurata millainen tarina Mehrin kynästä irtoaa seuraavaksi.

Suosittelen Veristen varjojen oopperaa sellaisille lukijoille, jotka haluavat lukea taitavasti kirjoitetun, toden ja fantasian rajamailla seikkailevan ahdistavan ja tummasävyisen tarinan venäläisen oopperan kulisseista.