Olin jo pitkään ajatellut tarttua J.R. Wardin kehuttuun kirjasarjaan, ja kun ensimmäinen osa sattui olemaan kirjastossa, päätin napata sen mukaani.
Romaani kertoo puoliverisestä vampyyristä Bethistä, joka saa tietää perimästään ja siitä, että on muuttumassa vampyyriksi. Beth ja Mustan tikarin veljeskunnan johtaja Wrath rakastuvat toisiinsa ja tarina seuraa kaksikon suhteen kehittymistä ja Bethin astumista normaalista elämästä vampyyrien salaperäiseen maailmaan.
Kirja oli minulle iso pettymys, sillä olin jotenkin kuvitellut, että olisin saattanut pitää siitä. Pimeyden rakastaja tuntui lähinnä Sookien ja Fifty shades of Greyn epäonnistuneelta sekoitukselta, jossa juonen aukot korvattiin eläimellisellä seksin harrastamisella. Ei siinä mitään muuten, mutta olisin kaivannut tarinalta jotain sellaista syvyyttä, jota siinä ei nähtävästi kuitenkaan ollut.
Vampyyrien aika on selvästi kulkenut ainakin minun kohdallani ohitse. En vain enää yhtään jaksa olla kiinnostunut näistä tarinoista, joissa uskomattoman kaunis ja jumalaisen komea pariutuvat keskenään. Ilmeisesti olen lukenut ihan liikaa paranormaalia romantiikkaa, kun tämä vain ällöttää. On selvää, että kirjasarjan muihin osiin en tule tarttumaan, ellen sitten taas jossain vaiheessa löydä genrestä jotakin ammennettavaa.
Suosittelen kirjaa aikuisille suunnatun paranormaalin romantiikan ystäville.
2 kommenttia:
Uskaltaisin väittää, että kirjat paranevat mitä pidemmälle lukee. Viimeisimmissä on enemmän ajatusta mukana ja turha köyriminen jää vähemmälle. Tietenkin nämä kirjat ei kaikkiin kolahda, mutta jos oli edes pikkiriikkisen luettava, älä luovuta ;)
Harkitsen antavani sarjalle uuden mahdollisuuden kun olen selvinnyt paranormaali romantiikka-ähkystäni ;D Jos kirjat tosiaan paranevat niin aina on toivoa. Muutama henkilöhahmo jäi kyllä kutkuttamaan mieltä, vaikka en pääpariskunnasta innostunut ollenkaan...
Lähetä kommentti