Elina Rouhiainen: Uhanalainen (Susiraja 2)

Elina Rouhiainen: Uhanalainen (Tammi 2013), 446s. Arvostelukappale

Susiraja -sarjan toinen osa Uhanalainen jatkaa paranormaalia romantiikkaa hyödyntävää, nuorille suunnattua kirjasarjaa, joka kertoo ihmissuden ja tytön rakkaudesta, sekä susien asuttamasta Hukkavaaran kylästä. Elina Rouhiaisen esikoinen Kesytön heitti äitinsä menettäneen Raisan Kainuun korpeen. Uhanalaisessa palataan tuttuihin maisemiin.

Raisa asuu Nikon kanssa Helsingissä, mutta Mikaelin, Raisan entisen poikaystävän ja susilauman nuoren alfan ilmestyminen kaupunkiin saa kuviot sekaisin. Raisa, Niko ja Mikael matkustavat Hukkavaaraan tarkoituksenaan ottaa selvää mitä Mikaelin vanhemmille on tapahtunut, ja mitä lauman haltuunsa ottanut Martti aikoo tehdä Hukkavaaralle ja susilaumalleen. Hukkavaarassa tavataan myös pari muuta lauman meininkiin kyllästynyttä sutta, jotka lyöttäytyvät Raisan ja muiden joukkoon. Suuri osa kirjasta vietetään metsämökissä jutellen, juopotellen, parisuhdekuvioita selvitellen ja siinä sivussa Hukkavaaran mysteeriä ratkoen. 

Suositun genren tuominen Suomen mantereelle näkyy Uhanalaisessa miljöön lisäksi muutamassa kansanperinneviittauksessa. Olisin jo Kesyttömältä kaivannut enemmän suomalaisen mentaliteetin nostamista esille, suomalaisen ihmissusiklassikon, Aino Kallaksen Sudenmorsiamen polkuja seuraten Susirajakin olisi saanut enemmän suomalaista maustetta. Tietysti on huomattava etu, että paranormaalia romantiikkaa ylipäätään sijoitetaan Suomeen, vaikka perustavat elementit olisivatkin ameriikanserkuilta lainattuja.

Niko jätti auton hiekkatien varteen ja lähti kävelemään metsään. Minä seurasin perässä. Tarvoimme ikuisuudelta kestävän ajan ennen kuin tulimme suurelle paloaukealle. Katselin ympärilleni. Yllätyksekseni olimme lähempänä vaaraa kuin olin koskaan aikaisemmin ollut. Toisella puolellani oli hehtaareittainntasamaata ja toisella puolellani metsä nousi yhtäkkiä pystyyn kuin silkasta päähänpistosta. (Rouhiainen: Uhanalainen, s.116)

Susirajan maailma on miehinen. Miehet hallitsevat laumaa ja maailmaa, eikä Raisa tunnu suostuvan valmiiseen malliin -ainakaan heti. Valinta oman elämän ja omien haaveiden, sekä rakkauden välillä ei ole kuitenkaan itsestään selvä. Kumpi merkitsee enemmän, tulevaisuus taiteilijana vai paikka ihmissusilauman uroksen kotirouvana? Näin modernin naisen näkökulmasta katsottuna asetelma on vähintäänkin kyseenalainen ja toivonkin, että kirjasarjan jatko tuo nuoren lukijakunnan eteen hieman kannustavanpia näkökulmia naisena olemisesta. Raisa on kuitenkin pitänyt hyvin pintansa, vaikka sydän vetää ihmissusiuroon kainaloon.

Pikkutarkkana pilkunviilaajana tarrasin romaanissa muutamiin epäloogisuuksiin ja kielellisiin omituisuuksiin. Metsässä taivalletaan vajaassa kahdessa päivässä matka, johon autolla menee kaksi tuntia. Jos ei ihan kuoppaisinta pellonreunaa ajella, niin parin tunnin matkan luulisi olevan vähintään 100 km. Reipas kävelyvauhti on ehkä 6km/h, umpimetsässä paljon vähemmän. Spekulatiivinen fiktio saa tietysti venyttää mielensä mukaan todellisuuden rajoja, mutta pikavahtia metsässä painelevat ihmiset venyttävät minun spefikuminauhani äärimmilleen. Myös kauttaalleen kaluttuja kielikuvia olisin toivonut olevan hieman säännöstellymmin.

Uhanalainen toi kirjasarjaan uusia ulottuvuuksi, vaikka romaanin varsinaisesta juonesta jäikin vahvasti se fiilis, että kirja on hieman tyhjäkäyntiä suurempia käänteitä odotellessa. Katsotaan, miten pitkään pääparin välillä oleva jännite riittää, ja marssitetaanko kirjasarjaan Sookie -tyyliin myös aimo annos muita paranormaaleja olentoja. 

Suosittelen Susiraja -sarjaa paranormaalin romantiikan ystäville.