Kirjassa Sookie lähtee New Orleansiin tyhjentämään kuolleen serkkunsa asuntoa, ja onnistuu taas sotkeutumaan mukaan verisiin yhteenottoihin. Ihmissusi/muodonmuuttajaperhe haluaa kostaa Sookielle sen, että tämä itsepuolustukseksi listi muodonmuuttajanaisen, joka sattumalta oli myös Sookien silloisen ihmissusiheilan exä. Tämän lisäksi Louisianan kuningattaren hääbileet päättyvät verilöylyyn ja Sookien ensirakkaus paljastaa ikäviä asioita motiiveistaan.
Minulla alkaa mennä kirjasarjan eri osien juonet sekaisin. Oikeastaan tuntuu siltä, ettei näissä kirjoissa varsinaisesti tapahdu mitään muuta tähdellistä, kuin se että erilaiset yliluonnolliset olennot heilastelevat keskenään ja siinä sivussa tappavat toisiaan. Viihdyttävää tämä on edelleen, mutta en minä kai missään vaiheessa oikeasti ajatellutkaan, että löytäisin näistä kirjoista yhtään sen syvällisempää sisältöä.
Tällä hetkellä olen vain iloinen siitä, että Bill tuntuu olevan menneisyyttä, koska siitä tyypistä en alun alkaenkaan tykännyt tippaakaan. Ihme limanuljaska.
Harrisin kieli on ilahduttavan eloisaa hömppää. Näin ilman televisiota elävänä ihmisenä on kiva heittäytyä välillä viihteelle ja lukea jotakin sellaista, minkä voi helposti ja vieläpä hyvällä omallatunnolla rinnastaa television saippuasarjoihin.
Suosittelen niille, jotka tykkäävät.
1 kommenttia:
Tein ekskursion kaupungin pahamaineisimman lähiön kirjastoon... Olipa vetävä aloitus :)
Olen antanut typerän ennakkoluuloni hallita minua enkä ole tarttunut tähän sarjaan. Luulen sen johtuvan siitä, että vampyyreja tuntuu nyt olevan joka paikassa ja minä aina vastustan kaikkea muodikasta periaatteesta. Jäärä.
Sitten kuitenkin jään näihin koukkuun ja minun on pakko lukea kaikki heti peräkkäin... Tosinkin aloitan vampyyrikirjoihin tutustumisen luultavasti J. R. Wardin Mustan tikarin veljeskunta -sarjasta, koska kolme tuttuani on kehunut sitä minulle valtavasti.
Lähetä kommentti