Minulle tulee yksiselitteisesti Pasi Ilmari Jääskeläisen romaaneista sellainen olo, kuin olisin vähän kujalla. Nämä on mielenkiintoisia kirjoja, joo. Vähän sellainen tunne, kun olisin auton renkaan alle jäänyt siili. Pihalla, kujalla, lytyssä ja täynnä reikiä.
Tämä kirja on luettu ja kommentoitu niin monessa blogissa, että en ala sen enempiä linkittämään. Olen taas rankasti jälkijunassa, sillä muut lukivat tämän silloin kun kirja ilmestyi, ja minä luin sen vasta nyt -kuten tavallista, kuukausia myöhemmin kuin olisi kuulunut ollakseen "ajan hermolla". Tätä toisaalta puolustaa myös se, että en yleensä ikinä tunnu pitävän samoista kirjoista kuin muut, joten ehkä hyvä, etten ollut vastarannankiiskenä suurimman innostuksen hetkillä. En tiedä olenko vastarannankiiski nytkään. Kunhan olen vähän pihalla vain.
Harjukaupungin salakäytävissä syödään päärynöitä, tai ainakin kuljetaan päärynämekoissa, jostain syystä aina tuntuu satavan ja sitten on omituisia tunneleita, viittauksia Enid Blytoniin ja joku tyttö tai poika, en tiedä kumpi. Ja sitten se setä, joka on kustannustoimittaja, on kai vähän pihalla kaikesta (kuten myös), mutta en ole varma miksi. Eikä muuten tunnu olevan se setäkään.
Onko tämä nyt sitä maagista realismia? Luulen. Miksi minulla on Jääskeläisen kirjoja luettuani aina sellainen olo, että lukisin mielummin ne kirjat, joista kirjassa kerrotaan, kuin sen kyseessä olevan kirjan, jota parhaillani luen? Elokuvallinen elämä ja kaupunkioppaat kuulostavat huikaisevan mielenkiintoisilta samoin kuin Lumikossa mainitut Otukselat. Salakäytäviin en sen sijaan tahtoisi tutustua tarkemmin, kuulostavat pelottavilta paikoilta.
En usko, että ihan ymmärrän mistä tässä kaikessa oli kysymys, mutta joka tapauksessa tämä oli mielenkiintoinen lukukokemus. Tällä kertaa en suosittele kirjaa kenellekään, koska kaikki ovat sen jo lukeneet.
10 kommenttia:
Olipas erilainen kirjoitus kirjasta :D
Hauskasti olit kuvannut lukukokemustasi!
Minäpäs en olekaan vielä lukenut, vaikka kirja on ollut hyllyssä jo pitkään ja olen suuri Jääskeläisen kirjojen fani. :) Alkuvuodesta aion kyllä lukea! Toivottavasti en karahda liian megasuuriin odotuksiin, mutta uskallan kyllä olla melko varma että rakastun tähän(kin). :)
Tosiaan kiva lukea vähän erilainen mielipide tästä!
Sanoit jotain kiinnostavaa: "Olla vastarannan kiiskenä innostuksen virrassa..." Minä tunnen usein niin, mutta yritän kiertää ja vaieta: Miksi minä pilaisn muiden hurmion, vaikka tiedän, että ikinä, ikinä en tule jotain kaikkien fanittamaa kirjaa lukemaan. Näin ei tosin ollut harjukaupungin kohdalla..., mutta ah!, niitä on ollut monia, niitä muita harkukaupunkeja.
Joskus ajankuluminen tekee hyvää. Minä en kestä lukea kirjaa, jota on kohde/juhlavalaistu yksi kerta liikaa. Joku outo sisäinen vastavirta astuu esiin.
Minulla oli samanlainen olo kun tätä luin, että olisin pihalla koko ajan. Ehkäpä maaginen realismi ei ole minunkaan juttuni, sillä muistan pettyneeni suuresti tähän kirjaan. Niin paljon muissa blogeissa sitä kehuttiin ja oma lukukokemukseni oli hieman vaisuhko.
Siinäkin suhteessa olen samaa mieltä, että olisin mieluummin halunnut lukea sekä Suuren kaupunkioppaan että Elokuvallisen elämän. Onneksi tosiaan on myös vastarannan kiiskejä olemassa, olisihan se tylsää lukea samanlaisia arvioita kerrasta toiseen.
Minäkin olin lukiessani pihalla ja olisi tehnyt mieli pikkuisen vastustaa valtavirtaakin, mutta pidin sitten kuitenkin silti tästä kirjasta.
Jääskeläinen on siitä jännittävä kirjailija, että koen hänen kirjansa melko ahdistavina, enkä välttämättä pidä niistä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta luen niitä kuitenkin ahmimalla. Hmm, ymmärsitköhän mitä tarkoitin?
No, joka tapauksessa kaikkien ei tarvitse pitää kaikesta, siinähän tämä homman hienous piilee ja on virkistävää lukea toisten ristiriitaisista lukukokemuksista, ei pelkästään niistä tosi ihanista. Mukavaa joulua!
Tämä oli minusta piristävän erilainen kirja ja erittäin mieleenpainuva lukukokemus. Tykkäsin siis tästä paljon ja olikin kiva pitkästä aikaa lukea juttua tästä kirjasta:)
Hei Ahmu, en minäkään ole kirjaa lukenut, vaikka hyllyssäni se on ollut jo useamman kuukauden. Kiinnostavaa oli lukea erilainen näkemys kirjasta kaiken hehkutuksen jälkeen. Sitten näkee omalta kohdaltani, kun joskus luen sen, kolahtaako vai ei.
Valkoinen kirahvi: Kiitos :) Näköjään tajunnanvirrasta ammentaminen tuottaa välillä myös luettavia postauksia ;)
Satu: Jännä kuulla mitä tykkäät! Minustakin on hauska lukea muiden kokemuksia näin jälkikäteen ja ihmetellä, että miksi muut tajusivat tämän mutta minä en ;)
Leena Lumi: Minä muistankin, että sinä kovasti kehuit tätä. Ja itseasiassa, vaikka yleensäkin pidämme ihan erilaisista kirjoista, minä jotenkin näin sinut tämän kirjan kautta! Hassu asia, mutta tuntui siltä, että ymmärrän miksi juuri sinä pidit tästä kirjasta niin kovasti.
Vastarannankiiskenä on ihan mukava välillä olla. Ja loppujen lopuksi meidän ihan jokaisen mielipide on kuitenkin tärkeä ja arvokas.
Riina: Ihanaa kuulla, etten ole ainoa, joka oli tämän kanssa vähän hukassa! :)
Amma: Tosiaan, Jääskeläinen ON jännittävä ja aion ehdottomasti lukea hänen kirjoja vastaisuudessakin, vaikka en siltikään voi sanoa, että olisin niistä erityisemmin pitänyt. Joku outo vetovoima silti, menepä nyt ja yritä selittää, että mikä...
Sanna: Näköjään siis jotain iloa kulkea joukon häntäpäässä, koska voin ainakin muistuttaa mieliin tämän kirjan, jos se on joltakin päässyt unohtumaan ;)
Sara: Kiitos, kiva kuulla että onnistuin kirjoittamaan mielipiteeni niin, että sitä oli kiva lukea :)
Huh. Tässä kommentissa on hymiöitä niin paljon, että tunnen itseni teini-ikäiseksi. Pelottavaa.
Oi, tämä oli minun viime vuoden ehdoton ykkönen :)
Kirja ei voittanut minua täysin puolelleen, mutta se jäi mieleen. Jääskeläisellä on selkeästi oma tyylinsä. Vaikka en siis ole täysin ihastunut (Lumikon olen myös lukenut), niin aion herran kirjoja vastaisuudessakin lukea. Lähinnä koska ne poikkeavat muista teoksista ilahduttavan paljon.
Lähetä kommentti