Fatiman käsi sijoittuu siis 1500-luvun Espanjaan, jossa islaminuskoiset maurit taistelevat oikeuksistaan kristittyjen asuttamassa ja hallitsemassa maassa. Romaani on melkoinen historiapläjäys ja tuo sinällään varsin mielenkiintoista faktatietoa asioista, joista ainakaan minä en tiennyt yhtään mitään. Maurien asema vaikuttaa melkoiselta kansanmurhalta ja näköjään Espanjan historia ylipäätään on jäänyt minulla harmaalle alueelle. Tulipa Fatiman käden kautta ainakin tutustuttua Espanjan historiaan -jos ei muuta.
Syy miksi Fatiman käsi ei sytyttänyt minua oli melko lailla sama, jonka takia Falconesin esikoisromaani Meren katedraali jäi hiukan vajaaksi. Falcones ei mielestäni ole ainakaan vielä osoittanut osaavansa rakentaa uskottavia, moniulotteisia ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja, jotka minulle romaanin lukijana ovat ensiarvoisen tärkeitä. Fatiman käden päähenkilö Hernando jää persoonattomaksi sätkynukeksi, jota liikuttelee milloin mikäkin suuri voima. Lisäksi hahmot muistuttavat huomattavasti Meren katedraalin henkilögalleriaa, mikä luo vaikutelman Falconesin kykenemättömyydestä uusintaa hahmovalikoimaansa.
Olipa romaanissa kuitenkin jännitystä, vauhtia ja romantiikkaa ja kuten jo mainitsinkin: mielenkiintoista ja uskottavaa tietoa Espanjan menneisyydestä. Varmasti tämä romaani kiinnostaa historiallisten romaanien ystäviä, mutta minut se jätti hieman tyhjäksi. Tunteita Fatiman käsi kuitenkin herätti, siinä olen samaa mieltä Le Masque Rougen Emilien kanssa.
Suosittelen Ildefonso Falconesin Fatiman kättä luettavaksi paksujen ja hyvin historiallisten ja faktoja sisältävien, yksityiskohtaisten romaanien ystäville, niille jotka ovat kiinnostuneita uskontojen välisistä ristiriidoista ja Espanjan vaiheista. Meren katedraalin ystäviin tämä myös varmasti vetoaa.
4 kommenttia:
Kiitos tästä kirjoituksesta! Pohdiskelin pitkäänkin varaisinko teoksen kirjastosta, mutta jokin netin juonikuvauksissa sai mieleni epäilemään mahtaisinko pitää kirjasta lainkaan. Meren katedraali oli ainakin pienoinen pettymy; jotenkin tarina jäi vain kovin sekavaksi ja kaukaiseksi. Veikkailin tämän kirjan sivumäärän nähdessäni samaa ongelmaa. Eli, voinpahan jättää Fatiman rauhassa odottelemaan aikoja parempia, nyt on niin paljon mielenkiintoisempaakin luettavaa tiedosssa!
Eipä kestä :) Varmasti ihan hyvä ratkaisu lykätä tämän lukemista myöhemmälle ajankohdalle: minä tosiaan aloitin kirjan lukemisen jo tammikuun lopulla ja sain sen vasta nyt kahlattua läpi, eli jotenkin varmaan kuvaa miten nihkeä luettava kirja oli. Vähän kuin olisi yrittänyt ratsastaa hevosella, jota täytyy joka askeleella kannustaa eteenpäin ;)
Tämä oli aika raskas, en lähtisi uudestaan lukemaan tässä elämässä.
Hernando oli kieltämättä täysin riepoteltavissa ja "suuremman voiman" tönittävissä, pidin silti hänestä enemmän, kuin muista hahmoista (onneksi, sillä muuten olisi kirja jäänyt varmasti kesken).
Ajattelin kuitenkin kokeilla jonain päivänä meren katedraalia, vaikka nyt vähän epäilyttääkin...mutta siis tosiaan vasta jonain päivänä...
Ps. kiitos linkityksestä! :)
Emilie: Meren katedraali oli mielestäni vähän jouhevampi ja luettavampi. Kannattaa kyllä joskus lukea kun on energiaa tarpeeksi historialliseen ryöpytykseen...
Lähetä kommentti