Esikoiskirjailija Anne Fortier pelailee romaanissaan Julian rakkaus sillä ikiaikaisella, Shakespearen tunnetuksi tekemällä tarinalla, jossa kahden suvun välinen ristiriita sekä julma kohtalo riistää rakastavaiset toisiltaan. Fortierin tarinassa vanhempansa onnettomuudessa menettäneelle Julialle tai pikemminkin Giullettalle selviää, että hän ja hänen sisarensa ovat alkuperäisen Julian jälkeläisiä. Kuvioon liittyy lisäksi salaperäinen Romeo, kadonnut isoäiti, omituinen taiteilija sinisen oven takana, sekä tietysti salaperäinen aarre, jota Julia lähtee metsästämään Siennasta, todellisesta Romeon ja Julian kotikaupungista...
Julian rakkaus on sekasortoinen rykelmä Shakespearea ja historiaa. Ajallisesti tarina poukkoilee nykypäivän ja 1300-luvun välillä ja piirtää ainakin aluksi Dan Brown-maisella tavalla jännittävän kertomuksen. Juoni kuitenkin muuttuu loppupäässä melkoiseksi salatieteeksi munkkiseurueineen ja aarteen perässä säntäilevine rikollisineen. Kaikesta huolimatta tarina ei kuitenkaan ole ihan silkkaa hömppää ja farssia, vaan historiaan kytketty tarina jaksaa kiehtoa -osittain Fortierin loistavan sanailun johdosta.
Fortierin tarinankerrontaan siis. Kirja on kirjoitettu äärettömän humoristisella tavalla. Päähenkilön oivallukset ovat paikoin kyynisiä, paikoin erittäin sarkastisia ja saivat ainakin minut huvittumaan. Fortierin tarinankerrontataito pelastaa ainakin osan siitä, mitä pelastettavissa on sen jälkeen kun juoni ajautuu kaaokseen ja sekasortoon. Rakenteellisesti tarinassa on muutama oivallinen kohta, vaikka lopputulos onkin melkoista sillisalaattia...
En päässyt ihan perille siitä, onko Julian rakkaus tarkoitettu keskivertoa harkitummaksi viihteeksi, vaiko varteenotettavaksi historiallis-myyttiseksi seikkailukertomukseksi. Kesäillanvietoksi se kyllä sopi, vaikka ei nostattanutkaan sen suurempia tunteita.
Suosittelen Shakespearen ystäville, niille jotka haluavat lukea historian myytteihin sidottuja tarinoita yhdistettynä sujuvasanaiseen romanttissävytteiseen hömppään.
4 kommenttia:
Ahmu, miten satuimemkaan kumpikin samanaikaisesti Shakespearen äärelle. En voi sanoa,e ttä luen tämän kirjan, sillä olen jäljessä lukemisissani todella pahasti. Suvella liikaa kaikkea.
Saattaa olla harkitua viihdettä, jolla on helppo tarjota vaikkapa Shakespearea. Sinänsä ihan hieno juttu.
Sinänsä kyllä, varmasti tämäkin löytää omat lukijansa!
Hieno pohja muuten!
Kiitos :)
Lähetä kommentti