Englannin kuninkaan, Henrik VIII:n vaimoista muistellaan useinmiten myyttiseksi hahmoksi muodostunutta Anna Boleyta, mutta historian kirjoihin mahtuu myös muita ihmiskohtaloita, joista ei ole samalla tavalla muodostunut populaarikulttuurin hahmoja, oman aikansa iltalehtien lööppisankareita ja -sankarittaria.
Jan Wescottin romaani Armollinen kuningatar kertoo Henrik VIII:n viimeisestä vaimosta Katariina Parrista, joka itseasiassa -kuten romaanista käykin ilmi- oli myös paljon muuta kuin Henrikin vaimo. Kyseessä on tietysti fiktiivinen tulkinta historiallisesta hahmosta, mutta Wescott kuljettaa tarinaa uskottavasti eteenpäin, vaikka tapahtumat laukkaavatkin välillä niin hurjaa tahtia, ettei lukija tahdo pysyä perässä.
Katariina Parrin elämä on mielenkiintoinen, mutta surullinen. Katariina esiintyy vahvana naishahmona, jonka elämän ensisijaisimpana tehtävänä tuntuu olevan pyrkimys olla hyvä vaimo. Vaimona oleminen näyttäytyykin romaanissa erityisenä arvona, joka on työ siinä missä muutkin virat. Suhtautuminen avioliittoon antaa jonkinlaisen käsityksen, millaista elämä 1500-luvun maailmassa on oikeasti saattanut olla. Katariinan ristinä painaa, sama taakka, joka on ollut useammankin aatelisnaisen harteilla: miten antaa aviomiehelle perillinen, kun kohtu ei kanna sisällään elämää?
1959 julkaistua kirjaa voi olla hankala löytää enää kirjakaupoista, mutta kirjaston kätköissä se saattaa vielä olla. Mielenkiintoisuudestaan huolimatta Wescottin romaani ei ole mitenkään yllätyksellinen eikä omintakeinen. Fiktiivistä historiaa voikin olla vaikea kirjoittaa niin, että se oikeasti saisi paikkansa kaanonissa. Onhan totta se vanha klisee, että totuus on aina tarua ihmeellisempää.
Suosittelen kaikille Englannin historiasta ja Tudorien aikakaudesta pitävälle, niille jotka ovat kyllästyneet television "historiallisten draamasarjojen" räikeisiin epäkohtiin ja seksistiseen maailmankuvaan, sekä niille, jotka yksinkertaisesti haluavat viettää hetken suhteellisen laadukkaa, historiallisen fiktion parissa.
6 kommenttia:
Jännä kirja, mistäs keksit moista lukea?
Nyt tosiaan päädyin tänne uudestaan kun kävit muistuttamassa mun blogissa - tää ei tosiaan päivity mihinkään. Eikä mun blogi näköjään tonne sun seuraamiisi. HÖH. Meidän pohjat on tuolta samasta paikasta, mahtaisiko johtua siitä?
Mä ehkä vaihdan oman pohjan, vaikka tykkään tosi paljon siitä oranssista, mutta ei sais olla päivitysongelmia kuitenkaan. pitää lisätä sut mun sivupalkkiin ja kato päivittyykö sinne...
Äidin kirjahyllystä löytyi tämä kun kylässä käydessäni valittelin, etten tiedä mitä lukisin seuraavaksi ;)
Varmasti ongelma on tuon tietyn firman pohjissa! Selittäisi tämän. Tosi harmi, koska olen tykästynyt omaani. Mutta olisihan se kiva, jos joku tajuaisi täällä käydäkin...
mä sain sut toimimaan! siis että päivittyy sivupalkkiin. voiskohan munkin toimia jos kokeilet laittaa uudeelleen? vaihdoin pohjaa...
Tulin vastavierailulle :) Kiinnostava kirja, josta en ollut aiemmin kuullutkaan. Tudorien aika kiinnostaa kovastikin, ja mieheni kanssa matkaamme säännöllisen epäsäännöllisesti Englantiin osin tämänkin kirjan tapahtumapaikoille (toki enemmän muualle).
Kirjasto on muuten paras paikka löytää vanhoja kirjoja. Se on yksi muutenkin erinomaisen kirjastolaitoksemme lisäarvoista :)
Minä olen saanut Henrik kahdeksannesta jonkinasteisen yliannostuksen lukuisien minisarjojen ja dramatisoitujen dokumenttien vuoksi. Ehkä siksi en ensimmäisenä tarttuisi tähän kirjaan, vaikka historiallisesta draamasta pidänkin. Hienon arvostelun joka tapauksesta aiheesta kirjoitit! Pidän tosi paljon kriittisistä suhtautumisestasi ja hyvin perustelluista argumenteistasi. Niissä puhuu todellinen humanisti-kirjoittaja! :D
Minullakin on muuten ollut ongelmia blogiisi liittyvien teknisten asioiden kanssa. Jostain syystä se ei päivity seuraamieni blogien luetteloon muiden blogien tapaan. Yritin tänään poistaa blogisi listastani ja lisätä sen sinne uudelleen, mutta tilanne vain paheni. Nyt blogini ei suostu edes näyttämään hienoa profiilikuvaasi! Toisaalta ymmärrän hyvin, ettet tahdo luopua blogipohjastasi. Kuvituksessa kiteytyy hienosti kirjoittajaelämän tunnelma. :)
Lumiomena: Englanti on kyllä ihana maa reissailla! Ja aina se herättää inspiraatioita lukea jotakin aiheeseen liittyvää. Englannissa ei oikein voi mihinkään mennä ilman että historia havisee nurkan takana...
Satakieli: Jep, Henrik aikalaisineen tuntuu olevan nyt suuressa suosiossa ja uusi populaarikulttuurin sankari. Tämä onneksi edusti vähän varhaisempaa tuotantoa.
Täytyy yrittää katsella, jos löytyisi joku kiva pohja joka toimii. Harmillista tällainen...
Lähetä kommentti