Recent Posts

tiistai 29. elokuuta 2017

Mietteitä bloggaamisesta

No hups. On vierähtänyt muutama kuukausi, enkä ole välillä edes muistanut blogini olemassaoloa. Kun aloitin Vinttikamarissa -blogin 2009, oli minulla vakaana ajatuksena blogata jokaisesta lukemastani kirjasta. Aika pitkään suunnitelma pitkin, mutta tänä vuonna bloggaamiseni on ollut kaikkea muuta kuin ahkeraa.

Maailma on muuttunut ihan hirveästi vajaassa kymmenessä vuodessa. Kun aloitin kirjablogin, oli kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen keskittyneitä blogeja vain muutama. Blogia pidettiin nimimerkin takaa, pohjana oli muinainen Vuodatus, kuvat olivat huonolaatuisia eikä kukaan ajatellut sellaista asiaa kuin arvostelukappaleet tai kustantamoyhteistyö. Sitten blogit lisääntyivät, bloggaaminen ammattimaistui. Kirjablogeista tuli tärkeitä myös kirjalijoille, kun lehtikritiikit vähenivät.

Oma bloggaamiseni on jäänyt jumittamaan jonnekin sinne lähemmäs kymmenen vuoden takaiseen aikaan. Silloin aikanaan blogille valitsemani sivupohja on auttamattoman vanhentunut. En ole koskaan alkanut blogata omalla nimellä, enkä ota blogia varten hienoja valokuvia, koska vanha rakas blogipohjani sekoaa, jos yritän lisätä tekstin joukkoon isoja kuvia. En ole osallistunut kirjablogimiitteihin, enkä -tempauksiin. Vanhat tutut bloggarit ovat lopettaneet blogeja, enkä tunne oikeastaan enää juuri ketään kirjablogin pitäjää - siis edes virtuaalisesti.

No, sehän on vain omaa syytäni, että olen pudonnut kärryiltä. Toisaalta syytän myös maailmaa. Erilaisten somekanavien määrä, nykypäivän lyhytjänteinen, nopea viestintä ja lukemisen muuttuneet tavat ahdistavat. Välillä tekisi mieli palata aikaan, jolloin viestintä ei ollut niin nopeaa ja hektistä. Pikaista, pikaisesti ja toisinaan pikaistuksissa tuotettua. Aikaan, jolloin saattoi tuntikausia keskittyä kirjaan ilman kiusausta tarttua kännykkään ja selata Twitter, Facebook, Instagram, uutiset... Ja niin edelleen.

Toki omaan bloggausintoon on vaikuttanut myös oman kirjan julkaisu. Se, etten halunnut tuoda omaa kirjallista tuotantoa blogiini millään tavalla tuntui hyvältä ajatukselta. En halunnut, että mahdolliset lukijat lukevat sen ja sen bloggarin kirjan. Halusin pitää lukijaminän ja kirjoittajaminän erillään. No, eihän se tietenkään onnistu, vaan aiheuttaa ristiriitoja. Lähinnä omassa päässäni, mutta silti.

Uskon kuitenkin, että kirjablogeilla on tärkeä merkitys. Kirjablogit välittävät juuri lukijan kokemuksen. Ne ovat subjektiivisia. Ne elävät mukana kirjallisuusmaailman muutoksessa.  Omasta bloggaamisestani en edelleenkään tiedä. Tuntuu siltä, että en jaksa pysyä kärryillä blogimaailman muutoksissa. En tiedä tarvitseekokaan.

En minä nyt tee blogin tulevaisuudesta päätöstä suuntaan enkä toiseen. Ehkä blogitekstien kirjoittaminen alkaa taas jossain vaiheessa tuntua järkevältä, ehkä ei. Asian pähkäily ja murehtiminen nyt ei ainakaan hyödytä. Sillä välin: ajattelin lukea paljon hyviä kirjoja ja nauttia tarinoista. Yöpöydällä on jo Katri Alatalon uusin ja kirjastossa noutoa odottamassa Elina Rouhiaisen trilogian aloitus. 

Bloggaamisen mielekkyydestä myös Todella vaiheessa -blogissa.

4 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Minulle on bloggaaminen alusta asti ollut harrastus ja blogeja onkin minulla piisannut - osa ei elänyt järin kauan, mutta kirjablogi on ollut eräs pitkäikäisin, joka on roikkunut mukana vuodesta 2006 asti. Muutamia puolen vuodenkin taukoja on, mutta en ole niistä stressaillut koska elämäntilanteet ym. vaihtelevat.

Tunnistan kirjoituksestasi kaipuun "yksinkertisuuteen" - siis aikaan kun bloggaaminen oli vielä tosiaan enempi harrastus eikä olisi tullut edes mieleen siitä hyötyä jotenkin. Enkä nyt tarkoita sinänsä a-kappaleita, vaan sellaista yleistä ilmiötä ja asennetta, että "kirjoitan nyt nettiin ja mulle vois maksaa siitä, koska mainitsin X:n ja Y:n". Sori, en osaa selittää paremmin, mitä ajan takaa. Toivottavasti ymmärrät ja jos et, niin yritän selittää paremmin. :)

Mutta entä jos sinäkin vain jatkaisit harrastusasenteella bloggaamista? Edellyttäen, että harrastus vielä kiinnostaa. Meitä on muitakin hieman sivussa ja pihalla olevia kuten esim. itse sijaintini takia.

Anyway, kiva kuulla sinusta ja onneksi blogi ei katoa mihinkään eli täällä odotellaan, jos/kun taas kirjoituttaa <3

Helena Seppälä kirjoitti...

Hei, olipa mielenkiintoista lukea sinun tekstiäsi, ajatuksiasi. Kun olet selvästi konkari kirjoista bloggaamisessa ja itse vasta aloitin n 2 vuotta sitten. Sinulla on tuota näkökulmaa bloggaamisen ja muunkin somettamisen kehitykseen.
Kaikkea ei tarvitse olla uudistamassa, päivittämässä eikä kaikkien kokeilemassa uusinta teknistä innovaatiota.
Kirjallisuuteen mielestäni liittyy omalakinen ajattomuus, kiireettömyys ja ajatuksen verkkainen liikehdintä.
Pidän ajatuksiasi mielessäni, kun seuraavan kerran bloggaan jostain kirjasta - ihan omalla tyylilläni pienelle lukijapiirille.
Hyvää syksyn jatkoa, Lukihäirikkö

Leena Lumi kirjoitti...

Ahmu, aloitimme samana vuoona! Muistan sinut..., vaikka Waltari onkin sanonut, että 'liika lukeminen ei parana muistia, mutta voi kasvattaa järkeä'.

Tämä tekniikan ja kaiken hektisyys. Tätä en jaksaisi. Some tuntuu kaikilla osillaan imevän kaikki mehut. Ymmärrän kehityksen, mutta en sitä, miksi sen pitää Suomessa olla niin nopeaa. Minulla on aivan toimiva kännykkä, mutta nyt on pakko ostaa ja opetella saamarin älypuhelin, kun meidän pankin toiminnot...

Sana 'sovellus' hyökkää päälle kaikkialla. Tämän päivän ruma sana.

Tavallaan olet onnekas, sillä ei blogisi mihinkään katoa. Jos minä uuvun,teen saman ratkaisun eli jätän blogin kellumaan. Sitähän voi sitten taas joskus kirjoittaa sinne yhtä kevyellä mielellä kuin aloittaessaan helmikuussa 2009.

<3

Ahmu kirjoitti...

Elegia: Ihanaa, totta! Hyvä kun muistutit itsestäni, koska joskus juuri mietinkin sitä, että olet yksi niitä ainoita pitkän linjan bloggareita, jotka ovat pitäneet vahvan ja oman linjansa ulkopuolisista paineista huolimatta. Sivussa ja pihalla oleminen on onneksi vielä sallittua tässäkin maailmassa.

Bloggaamisen uutta asennetta tässä selvästi itselleni haeskelen. Että vaikka ne muut ammattimaistuvat ja someutuvat, niin riittääkö minun blogini sellaisena kuin se on...


Helena: Kiitos hyvistä ajatuksista! Jotenkin sitä niin helposti alkaa ajatella, että pitäisi tehdä kuten muutkin, mutta eihän se niin ole. Kirjallisuus on siinä mielessä kyllä ajatonta ja ikuistakin, olet oikeassa. Eikä lukemisen tapojen tarvitse muuttua omalla kohdalla, vaikka näyttäisikin siltä, että muu maailma tekee kaiken eri tavalla.

Leena: Voi totta! Blogimaailma oli niin erilainen silloin, kun aloitimme. Myönnän, että minun tulee nykyään luettua ja kommentoitua hirvittävän vähän toisten blogeja. Ehkä siitäkin fiilis, että olen pudonnut kokonaan kärryiltä. Toisaalta välillä myös ahdistaa se, miten kirjablogit ovat kovin uutuuksien perään; itse luen paljon myös vähän vanhempaa kirjallsuutta ja tartun uutuuksiin vasta kun kohut ovat laantuneet.

Mutta kyllä, onneksi blogi ja jutut jäävät tänne elämään ja luettavaksi, vaikka itse pitäisikin vähän taukoa :)