Recent Posts

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Chun Shu: Beijing beibi

Chun Shu: Beijing beibi (Voltti 2003) 334s.
Itkin, koska minulla ei ollut uusia housuja ja kenkiä, joita olisin voinut käyttää treffeille lähtiessäni.
Itkin, koska sähkökitara maksoi 1500 yuania eikä minulla ollut varaa sellaiseen. (Chun Shu: Beijing beibi, s.85)

Tässä kirja, joka on syypää maaliskuun lukujumiini. Ainakin osittain. Välillä käy niin, että käsiin sattuu, opus, joka saa masentumaan ihmiskunnan typeryydestä ja pinnallisuudesta. Tai sitten vain ei kolahda, mutta jonkinlaisella raivolla yrittää lukea kirjan loppuun saakka, tuskainen sivu kerrallaan.

Omaelämänkerrallinen Beijing beibi on takakannen mukaan tätä: "Elämä, musiikki, unelmat, punk-asenne. Levoton ja kiihkeä tarina nuoren tytön kapinasta Beijingin underground-maailmassa". Tartuin kirjaan kirjastossa, koska ilmeisesti odotin jotakin Käärmeitä ja lävistyksiä -tyyppistä maailmaa (ilmeisesti kyseinen romaani kuitenkin teki minuun vaikutuksen, koska kiinnostuin kirjastossa selaamaan kirjaan, joka tuntui pyörivän samanlaisessa maailmassa). Tämä oli kuitenkin ihan muuta: vähän typerältä vaikuttavan teinitytön miessekoiluja, kömpelöä kieltä ja maailmankuva, johon en osannut yhtään samaistua. Ja voin vakuuttaa, että yritin ihan tosissaan.

En käsittänyt, miksi vanhempani eivät edes yrittäneet ymmärtää minua ja mutkikkaita mielenliikkeitäni. Heillä ei ollut aavistustakaan kuinka synkkiä ajatuksia haudoin mielessäni, kuinka epätoivoinen olin. Nukahdin heti syvään uneen, kuin tuulen mukanaan riepottama tuhka, joka oli viimein päässyt taas laskeutumaan maahan. (Shu: Beijing beibi, s.239)

Nuoruus on tietenkin tuskaista aikaa. En kuitenkaan kirjaa lukiessani oikein päässyt perille, mistä kertojan tuska kumpusi. Kansiliepeen mukaan romaani on ollut Kiinassa "kohuttu menestys". Voin kuvitella, että nuoren tytön miesseikkailut ja koulusta lintsaaminen kiinnostaisi jotakuta, mutta toisaalta ihmettelin, miksi kirja on ainakin Suomessa luokiteltu aikuistenkirjojen puolelle. Tässä ei ollut mitään erityisen järkyttävää, mutta en usko, että myöskään kovin paljon mitään sellaista, joka aikuista lukijaa kiinnostaisi. Ehkä olen huono lukija kirjalle, koska en ole kokenut teini-iän angstista kapinavaihetta. Tosin olen lukenut kirjoja, joissa kyseinen elämänvaihe on kuvattu niin hyvin, että siihen on ollut mahdollista samaistua omakohtaisten kokemusten puutteesta huolimatta.

Tiesin kyllä olevani loistavan lahjakas ja älykäs, mutta aina tosi paikan tullen nuo hyvät ominaisuudet tuntuivat katoavan jonnekin. (Shu: Beijing beibi, s.286)

Ehkä olin väärä lukija tälle kirjalle. Ehkä uskaltaisin suositella Beijing beibiä, jollekin, joka on kiinnostunut nuoren naisen itsenäistymispyrkimyksistä ja siitä, miten hän hakee paikkaansa maailmassa. Kirja on luettu myös täällä, käykää katsastamassa!

P.s. Muistakaahan osallistua Vinttikamarin talviseen kevätarvontaan!

4 kommenttia:

Linnea / pigeonnaire kirjoitti...

Oih, minä luin tämän yläasteikäisenä ja tykkäsin kovasti vaikken tietääkseni ollutkaan mitenkään superangstinen :D Ei tämä kyllä välttämättä enää kolahtaisi. Hauska joka tapauksessa tavata tätä kirjaa pitkästä aikaa!

Ahmu kirjoitti...

Linnea: Hauskaa kuulla, että tykkäsit! Minua vähän harmittaa, että en keksinyt tästä mitään kivaa sanottavaa, mutta ehkä tämä olisi pitänyt lukea vähän nuorempana!

Katri kirjoitti...

Minä luin tämän ensimmäisen kerran muistaakseni 15-16 vuotiaana ja tämä ei kolahtanut edes silloin. En tiedä miksi tyhmänä menin lukemaan tämän uudelleen :D Ei todellakaan mikään paras kirja.

Dee kirjoitti...

Minulta tämä jäi kesken juurikin siitä syystä että odotin Käärmeitä ja lävistyksiä. Näköjään "punk-asenne" on venyvä käsite...