Recent Posts

perjantai 11. toukokuuta 2012

Marko Hautala: Torajyvät

Marko Hautala: Torajyvät, Tammi 2011

Vastarannankiiski taas täällä. Minua välillä melkein harmittaa se, että nykyään kirjablogeissa "suositut uutuudet" ilmestyvät lukuun aina kertarysäyksellä eli toisin sanoen samat kirjat arvostellaan melkein samaan aikaan monissa blogeissa. Osittain tämä selittyy arvostelukappalekäytännöllä, osittain sillä, että suurin osa kirjablogien pitäjistä nyt vaan sattuu olemaan kiinnostunut uutuuksista. Olen itse jotenkin ollut tämän virran ulkopuolella. En lähtökohtaisesti pyydä arvostelukappaleita ja luen vähän mitä sattuu kirjastosta eteen osumaan. Siksi olenkin äärettömän innoissani siitä, että olen törmännyt melkein uuteen (2011) kirjaan, joka on kotimainen, ja jota ei ole jo arvosteltu jokaisessa kirjablogissa.

Marko Hautala oli minulle ihan vieras juttu, ennen kuin joku suositteli lukemaan hänen kirjojaan. Löysin Torajyvät sattumalta kirjastosta ja nappasin sen mukaani, vaikka viime aikoina tekemistä on ollut huomattavasti enemmän kuin aikaa lukea. Hyvä että nappasin, sillä olen tainnut löytää uuden suosikkikirjailijan itselleni.

Torajyvät -romaanissa kulkee kaksi päällekkäistä tarinaa, joista toinen sijoittuu 1600-luvulle Spegelön saarelle, jonne haaksirikkoutunut kaleeri kuljettaa mukanaan noituudesta syytetyn Jakob Mörtin. Toisessa tarinassa Jenni matkustaa miehensä Aaronin ja Miro poikansa kanssa saarelle tapaamaan sisartaan, joka hoitaa Markusta, Aaronin poikaa ja Jennin rakastettua, joka on saanut aivovamman autokolarin seurauksena. Saippuaoopperamainen ihmissuhdesoppa kääntyy kauhusävyjä saavaksi jännitysnäytelmäksi, joka tuo mieleeni John Ajvide Lindgvistin romaanin hyytävän ilmapiirin. Torajyvät ei silti ole silkkaa kauhunäytelmää, vaan kyseessä on monitasoinen teos, jonka kaikkia ulottuvuuksia on vaikea ensilukemalta edes käsittää.

Torajyvät vangitsi lukijan mystiseen tunnelmaansa. Hautalan kieli on hienoa ja pidän tyylistä, joka ei paljasta lukijalle heti kaikkea, vaan jättää kysymyksiä ilmaan vielä senkin jälkeen, kun kirjan on laskenut käsistään. En malttanut olla lukematta kirjaa loppuun kertarysäyksellä. Hankin taatusti käsiini Hautalan muutkin kirjat. Kirjailijan blogissa kannattaa muuten käydä kääntymässä!

Sitten olenkin ihan kauhean ihmeissäni, kun etsin googlella kirjaan liittyviä blogiarvioita, enkä löydä yhden yhtäkään. Onko tosiaan niin, että kyseistä romaania ole vielä noteerattu blogimaailmassa, vai olenko pudonnut kärryiltä pahemmin kuin kuvittelinkaan?

Suosittelen Marko Hautalan Torajyvät -romaania niille, jotka haluavat lukea jännittävän ja kauhuelementtejä sisältävän, mystisen romaanin. Osallistun tällä myös Satun luetut -blogin minihaasteeseen, jossa piti lukea saarelle sijoittuva romaani.

7 kommenttia:

Nafisan kirjoitti...

Minäkin pohdin viimeisimmässä postauksessani, kuinka uutuskirjat ja kirjablogit ylipäätään vaikuttavat kirjavalintaan. Huomasin tosin löytäneeni kaksi kirjaa lainauskasaani ilman minkäänlaista blogi tms. pohjatietoa niistä. Tulppaanimurhat ja odelma. Molempia on blogeissa luettu, mutta jostain syystä olen päässyt välttymään niiden näkemiseltä.

Dee kirjoitti...

Minun on pitänyt lukea tuo kirja jo miljoona vuotta sitten, mutta...

Onneksi en pidä kirjablogia, en ymmärrä miten siitä selviää!

Mutta sait kirjan kuulostamaan kiinnostavalta, jos vaikka saisin senkin raahattua luettavaksi-kirjapinooni.

Villasukka kirjahyllyssä kirjoitti...

Täälläkin yksi, joka lukee vähän vanhempia kirjoja ja harvoin uutuuksia. On tosiaan kiva löytää välillä arvio kirjasta, jota ei ole muissa blogeissa juuri näkynyt.

Olen lukenut Hautalalta ainoastaan Käärinliinat. Ihan ok, mutta jotkut asiat ohitettiin minun makuun liian nopeasti. Ei täysin vakuuttanut, mutta saattaisin kuitenkin lukea häneltä jotain muutakin.

Satu kirjoitti...

Ei Hautalaa tosiaan juuri ole blogeissa näkynyt. En ole lukenut vielä häneltä mitään, mutta Itsevalaisevat on hyllyssä.

Marke kirjoitti...

Kiitos kirja-arviostasi. Menetin sydämeni Hautalalle Käärinliinojen myötä ja olen lukenut sittemmin myös Itsevalaisevat. Minusta Hautalan kirjat painivat omassa, mielenkiintoisessa sarjassaan. Ne eivät ole perinteisiä jännäreitä ja mielestäni sisältävät aineksia maagisesta realismista, josta itse pidän. Toinen suosikkini on Pasi Ilmari Jääskeläinen joka omalla, jäljittelemättömällä tavallaan kuljettaa lukijaa toden, unen ja magian maailmaan.
Torajyvät on hankintalistallani ja nythän ilmestyy Markolta myös uusi teos: Unikoira. Veikkaan että kyseessä on jälleen taattua Hautalaa.

Elma Ilona kirjoitti...

Huu, kyllä kiehtoisi mutta myös karmii. Onko mitenkä graafista tuo kauhuelementti tässä, vai enämpi psyykkistä?

Ahmu kirjoitti...

Kiitos kommenteista!

Elma Ilona: Ehdottomasti enemmän psykologista kauhua. Luen tosin genreö aika vähän, eli en ole alan asiantuntija ;)