Recent Posts

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Kirjoja, jotka kääntyvät katsottaviksi


Odotan kovasti pääseväni näkemään, miten Nälkäpeli kääntyy elokuvaksi. Näin kirjoja rakastavana ihmisenä suhtaudun yleensä hiukan skeptisesti siihen että ja miten suositut kirjat saavat uuden muotonsa ja muuttuvat elokuviksi. Ja ärsyynnyn siitä, että jotkut innostuvat elokuvan nähtyään kirjasta ja luulevat tietävänsä siitä kaiken pelkän elokuvan perusteella (tämä trauma sai alkunsa ajasta, jolloin Taru sormusten herrasta muuttui elokuvaksi ja jotkut keksivät alkaa fanittaa Tolkienin klassikkoa lukematta kirjaa ollenkaan. No, traumansa kullakin).

Elokuva herättää tunteita. Rakkaasta kirjasta ruudulle muokattu ilmestys vaikuttaa siksi, että jokaisen lukijan omassa mielikuvituksessaan piirtämät hahmot saavat uuden ulkomuodon. Sellaisenkin, jota ei olisi itse koskaan keksinyt kuvitella. Ja sitten käy se ilmiö, jossa elokuvan sankari tai sankaritar yllättäen syrjäyttääkin omassa mielikuvituksessa muovatun romaanihahmon. Vai kuinka moni väittää muistavansa, miltä Harry Potter näytti ennen Daniel Radcliffeä, tai millainen oli Mr Darcy ennen Colin Firthiä?

Jos nyt ollaan ihan tosissaan, niin voidaan joka tapauksessa todeta, että elokuvat värittävät kirjojen maailmoja sekä onnistuneesti että epäonnistuneesti. Onko teillä omia suosikkeja tai inhokkeja? Sellaisia elokuvia, jotka ovat onnistuneet tallentamaan juuri sen mielenmaiseman, joka teillä on ollut kirjaa lukiessanne? Tai toisaalta elokuvia, jotka ovat onnistuneet latistamaan tunnelman täysin?

Minun ensimmäinen Harry Potter -elokuvakokemukseni oli hämmentävä, koska kaikista Rowlingin kuvailuista huolimatta olin onnistunut kuvittelemaan Tylypahkan hirsilinnaksi metsän keskelle. Liekö tuo -pahka vaikuttanut mielikuviin niin voimakkaasti. Sen sijaan Tracy Chevalierin Tyttö ja Helmikorvakoru oli melkein kuin omista mielikuvistani. Eikä se Ylpeys ja ennakkoluulokaan hassumpi ole...

Nälkäpeliä odotellessa. Toivotaan, että tällä kertaa onnistaa.

6 kommenttia:

Maija kirjoitti...

suuri elokuvapettyms olivat Twilightit ( joista en tosin katsonut kuin kaksi ekaa). Pidin kirjoista valtavasti ja siksi ärsyttikin valtavasti, kun elokuvissa ei välittynyt tunnelataukset mielestäni ollenkaan. Lisäksi Bellan näyttelijä on mielestäni surkea, yksi-ilmeinen ja katsekontakteja välttelevä nahjus, joka huokailee koko ajan, kuin pierua pidättelisi.... Yäk.

Sanna / Luettua kirjoitti...

Geishan muistelmat on minusta ihana kirjana, sekä elokuvana. Eihän elokuva siis missään tapauksessa kirjaa voita, mutta tykkäsin leffastakin. Myös Cunninghamin Tunnit on minusta elokuvana hyvä, vaikka en kirjaa vielä ole lukenutkaan. Sama juttu myös Revolutionary roadin sekä Schlinkin Lukijan kanssa. Hyviä leffoja, vaikka kirjat on vielä lukematta.

Emilie kirjoitti...

Myönnän että minulle käy usein niin, että innostun kirjasta vasta kun huhut elokuvasta alkaa. Näin käy luultavasti koska en juurikaan kolua top10 kirjahyllyjä. Plussaa siinä on se, että kirjaa lukieassa voi jo vähän muokata henkilöiden ulkonäköä näyttelijöitä vastaaviksi. Miinusta siinä tietenkin se, että tulen muihin kirjanystäviin nähden nolosti jälkijunassa..

Harry Potterin luin sentään ennen elokuvia ja pieni pettymys syntyi Harryn ja Hermionen ulkonäön takia. Mielestäni etenkin suomalaiset kannet ovat huiken mahtavat ja niiden yksityiskohtia jaksaa tutkiskella aina uudestaan ja uudestaan. Kuvittelin Harryn juuri sellaiseksi kiharaiseksi takkutukaksi ja Hermionen hiukan hevosnaamaiseksi peikkotytöksi. Mielestäni elokuva vähän silotteli hahmoja..

Dee kirjoitti...

Veren vangit on pelottavan onnistunut elokuva. Aluksi oli hämmentävää nähdä Claudian roolissa vanhempi lapsi kuin mitä kirjassa oli sanottu, mutta on täysin ymmärrettävää että 6-vuotias ei osaa näytellä tarpeeksi hyvin.

Minun kohdallani elokuva täydensi lukukokemusta ehkä vähän hassun yksityiskohdan kanssa: kuvittelin kuvailusta huolimatta päähenkilö-Lestatille aina mustat hiukset. Leffan katsomisen jälkeen mielikuva muuttui. Mutta sitten tulikin Kadotettujen kuningatar vastaan... Se on varmaan kamalin leffaversio kirjsta, mitä tiedän. Vaikka olihan se viimeisen Potterin romantiikka Harryn ja Hermionen välillä jotakin kammottavaa. Ei sentään pilannut kaikkia Pottereita. Niissä lähinnä harmitti näyttelijöiden lattea ulkonäkö, ts. mitä leffa-Tonksia vaivaa?!

Kettu kirjoitti...

Täällä odotellaan Nälkäpeliä kanssa kuumeisesti! : ) On suorastaan hassua, kuinka suurella positiivisuudella tuohon elokuvasovitukseen suhtaudun, vaikka yleensä olen niin skeptinen...

Tyttö ja Helmikorvakoru on tosiaankin loistava osoitus siitä, että hieno kirja voi muuntua myös elokuvaksi, joka pystyy säilyttämään alkuperäisteoksen tunnelman. Minulle positiivinen yllätys oli myös Lukossa-kirjan elokuvaversio, jonka olen katsonut nyt kahdesti. : ) Sen sijaan Twilight... aargh....

sonja/lukuhetket kirjoitti...

Minäkin odotan Nälkäpeliä pelokkaan innostuneesti:D Olen kuitenkin tajunnut, että en niinkään pelkää roolisuorituksia vaan lavastuksia. Toivon, että rahaa on pistetty palamaan tarpeeksi paljon, että noloilta keskinkertaisilta efekteiltä vältytään. Esimerkiksi Potter-elokuvien huispausjutut ovat sarjan ensimmäisissä osissa myötähäpeää herättäviä.

Mitään kovin suuria inhokkeja en muista kohdanneeni, mutta yleensä minua tuppaa ärsyttämään se, että elokuvasta jää niin paljon pois kirjan tarinaan nähden. Mutta eihän siis sille mitään voi, aika on rajallinen, mutta silloin toivoisin aina, että elokuvaa rakastavat henkilöt malttaisivat lukea kirjankin, jotta saavat tietoonsa koko tarinan.