Recent Posts

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Kari Ojala: Ensimmäinen painos

Ensimmäinen painos (Etukeno 2006), 360s.
Omasta kirjahyllystäni löytyy keltainen pikkujättiläinen kirjan julkaisemisesta ja kirjoittamisella elävän ihmisen työstä. En tiedä, mistä Kari Ojalan Ensimmäinen painos on alunalkaen päätynyt minulle, mutta minulla on epämääräisesti sellainen tunne, että joku on puolitosissaan ostanut kirjan minulle, kun olen maininnut harrastavani kirjoittamista. Kirjan kannessa mainostettu Miten saan tekstini julki ja elän kirjoittamisella ei ihan ole toteutunut omassa elämässäni, mutta uskallan siitä huolimatta väittää tämän olevan ihan informatiivinen tietopaketti kirjoittamisen maailmasta.

Ensimmäinen painos ei ole kirjoittamisen opas, vaan lähinnä katsoisin sen olevan tietopaketti niille, joilla on valmis käsikirjoitus, artikkeli, kolumni tai vastaava, ja vahva pyrkimys saada tuotoksensa julkisuuteen. Kirja ohjeistaa kirjoittajaa kustannustoiminnasta, kustannussopimuksista, freelance-kirjoittajan työstä jne. Kirjan suhteellisen kattavalta näyttävää sisällysluetteloa kannattaa käydä vilkaisemassa Etukenon nettisivuilla. Ajattelin, että tämän kirjan esille tuominen voisi olla ajankohtaista nyt, kun moni bloggaava kirjoittaja näyttää tähtäävän Saarikoski -kirjoituskilpailuun viimeistellyn käsikirjoituksensa kanssa.

Minun on hirvittävän vaikea arvioida tämän kirjan sisältöä, koska minulla ei ole paria julkaistua artikkelia lukuunottamatta minkäänlaista kokemusta kirjoittamisella elämisestä tai kirjoittajan/kirjailijan työstä siinä merkityksessä, kuin työ tässä yhteydessä käsitetään. Tästä huolimatta Ensimmäinen painos on mielenkiintoinen kurkistus kirjoittamisen maailmaan ja niihin kaikkiin koneistoihin, joiden pyörät pyörittävät ajanvietettä meille lukijoille.

Mainittakoon vielä, että Ensimmäinen painos on ulkoasultaan graafisen näyttävä, vaikka pienestä pinta-alastaan johtuen hiukan hankala lukea. Kuitenkin piristävä poikkeus.

Suosittelen luettavaksi kirjailijan urasta haaveileville.

3 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Kunpa joku kertoisi minulle, miksi en koe enää tärkeäksi saada itseäni kirjaksi. Olen aivan hämmentynyt,miten tämä ennen niin tärkeä asia on menettänyt merkityksensä elämässäni. Olen ollut toimittajan isossa lehdessä, julkaissut voittonovelleja, kaikki runoni on julkaistu jossakin lehdessä, mutta nyt ei kiinnosta enää yhtään olla kirjailija. Kaikki kiihkoni on aivan muualla...


En ole edes lukenut yhtään Karin kirjaa, vaikka hän on Lumimiehen (lue: aviomiheni serkku).

Ahmu kirjoitti...

Ymmärrän pointtisi. Eipä tuo itsellenikään koskaan mikään ykkösprioriteetti ole ollut. Lähinnä huvittaa, jos mainitsen jollekin tutulle kirjoitusharrastuksesta, on yleensä ensimmäinen kysymys se, koska julkaisen kirjan. Ehkä joskus, voi olla etten koskaan.

Olisiko niin, ettet elämää enemmän nähneenä tarvitse vahvistusta identiteetillesi julkaistun kirjan muodossa? Ei tarvitse enää ketään muuta sanomaan, että osaa? En tiedä, varmaan kaikilla omat syynsä haluta tai olla haluamatta.

Nafisan kirjoitti...

Ainejärjestöni kiltahuoneelta löytyy tuo samainen teos ja sitä aina toisinaan sivusilmällä katsellut. Ihan mielenkiintoisia havaintoja kirja esittää.

Minulla on kauan ollut haaveena oman kirjan kirjoittaminen, mutta se julkaistaanko sitä koskaan vai ei on minulle vähemmän tärkeää kuin se. että pystyn kirjoittamaan. Kirjoitan vaikka sitten itselleni. :) Olisi se toki hieno tunne pystyä tituleeraamaan itseään julkaiseeksi kirjailijaksi, mutta reailistisesti se on peräti turhamaista.