Recent Posts

maanantai 1. joulukuuta 2014

Esittelyssä Silja Susi: Routamieli




Silja Susi: Routamieli
Torni 2014
372s.
Kirjailijalta

Mainittakoon heti alkuun, että kyseessä ei ole varsinainen kirja-arvio. Tämä kirja on minulle vähän kuin kummilapsi, olen saanut seurata sivusta sen tarinaa ensimmäisestä raakaversiosta oikeaksi kirjaksi. En siis koe pystyväni mitenkään objektiivisesti arvioimaan kirjaa. Haluan kuitenkin kertoa teille vähän Routamielestä.

Ruskajuhla toivotti kylmän talven tervetulleeksi ja pitkien öiden ajan alkavaksi. Se oli aina ollut lempijuhliani, sillä klaanimme juhlatalo täyttyi riehakkaalla naurulla. Ruskajuhlassa haluttiin karkottaa pimeyden tuomaa apeutta tanssilla ja laululla. Istuin suuressa juhlasalissa, jonka seinillä loimusivat soihdut. (Susi: Routamieli, s.7)

Näillä sanoilla alkaa Silja Suden esikoisromaani Routamieli. Routamieli on fantasiagenreen sijoittuva kertomus pojasta, Routamielestä, joka kasvaa klaaninsa parissa Eteläisen kaupungin läheisyydessä. Pohjolaa hallitsee soturiklaani, jonka jäseneksi nuori Routa haluaa tutustuttuaan Eteläisessä kaupungissa kouluttautuvien soturien elämään, sekä erityisesti erääseen tanssijatyttöön...

Klaanin tietäjä oli toivottanut minut tervetulleeksi luokseen. Lusena muistutti, ettei tietäjä tavannut kutsua lapsia, joten kyseessä oli suuri kunnia ja minun oli osattava käyttäytyä kohteliaastu. Vedin vaatteet päälle niin nopeasti kuin innostunut kahdeksanvuotias vain saattoi. Olin jo ryntäämässä ulos, kun Lusena tarttui minuun ja istutti alas pirtin penkille. (Susi: Routamieli, s.17)

Jumalilla on kuitenkin suunnitelmia, jotka poikkeavat ratkaisevalla tavalla Routamielen haaveista. Hänet lähetetään kauas pohjoisen erämaahan, sillä jumalilla on hänelle tehtävä. Routa joutuu jättämään taakseen kodin, rakkaansa ja kaikki ne haaveet, joita hänellä on. Alkaa matka karuun pohjoisen erämaahan. Pohjoisessa Routamieli joutuu kohtaamaan itsensä lisäksi myös muita vastoinkäymisiä: jumalten tahdon kuuleminen ei ole niin yksinkertaista.

Myrskytuuli yltyi, mutten jaksanut välittää. Sitten, monista elämäni hetkistä ehdottomasti surkeimpana, huomasin yhtäkkiä mustan kirsun, joka tavoitteli leipäpalaani. (Susi: Routamieli, s.92)

Romaani kuvailee Routamielen kasvua pojasta mieheksi kohti tehtävää, johon jumalat ovat hänet tarkoittaneet. Tarinasta ei puutu taisteluita, eikä romantiikkaakaan. Mystiseen pohjolaan sijoittuva tarina yhdistelee fantasiaperinnettä ja tuo siihen mukaan kalevalaisia ja suomalaiskansallisia elementtejä: tarinan voisi kuvitella sijoittuvan vaikka Suomen lappiin, sillä luontokuvaus tuo fiiliksen lapin karuista maisemista. Kannen "kertomus pojasta joka ei halunnut olla sankari" -teksti kuvailee hyvin tarinan sisältö ja tunnelmaa.

Minusta Routamieli on sellainen fantasiakirja, jollaisia soisi julkaistavan enemmänkin. Olen kuullut sanottavan, että Suomessa fantasiakirjallisuudesta on melkoinen ylitarjonta, se on varmasti tottakin, mutta on hienoa, että ns. perinteistä fantasiaa silti edelleen julkaistaan. Lukijoita riittää varmasti. Routamieli sijoittuu genreen, jonka kohderyhmä on nuorista lukijoista aikuisiin. On vaihteeksi myös hauska lukea fantasiatarinaa, jossa on vastahakoinen miespäähenkilö. 

Fantasiakirjallisuuden ystävät, laittakaahan lukulistalle.



Liekö mitenkään mahdollista suhtautua objektiivisesti romaaniin,
jossa on tuollainen omistuskirjoitus!

8 kommenttia:

Lila kirjoitti...

Loistava esittely ja <3 mikä omistuskirjoitus!

Olen jo alkanut Routamieltä lukea, joten eipä tässä muuta. :)

Linnea / kujerruksia kirjoitti...

Kuulostaapa hyvältä ja sopivan perinteiseltä! Laitan ehdottomasti korvan taakse, toivottavasti kirja löytää lukijansa. :)

Reta Anna Maria kirjoitti...

Heh, minäkin huomasin omistuskirjoituksen :)

Calendula kirjoitti...

On jo lukulistalla, ihan varmasti joulukuun iltojen ilona, kunhan posti tuo tänne saakka :)

B. N. kirjoitti...

Upea - ja varmasti ansaittu - omistuskirjoitus. :)

Tilaamani kappale ei ole vielä tullut, mutta odotan malttamattomana, milloin posti tuo Routamielen tännekin.

Ahmu kirjoitti...

Toivotaan hyviä lukuhetkiä kaikkiin kirjaan tarttuville :)

vaarna kirjoitti...

Minäkin odottelen vielä postista omaa kappalettani. Onneksi viimeisin lukukerta on vuodelta 2013, joten olen autuaasti unohtanut paljon ja saan tarinaa voimakkaammin nyt. :D

Villis / Villasukka kirjahyllyssä kirjoitti...

Upea omistuskirjoitus :) Kirja kuulostaa kiinnostavalta.