Recent Posts

maanantai 15. huhtikuuta 2013

W. Somerset Maugham: Kirjava huntu (kirja+elokuva)

W. Somerset Maugham: Kirjava huntu (The Painted Veil 1925)
Nainen henkäisi syvään ja tarttu hänen käsivarteensa. Hän seurasi naisen katseen suuntaa. He seisoivat katse vipolaan johtaviin ikkunoihin päin. Ikkunoiden edessä oli luukut ja ne oli suljettu salvalla. He näkivät kädensijan valkoisen posliininupin kääntyvän hitaasti. He eivät olleet kuulleet kenenkään kulkevan vilpolassa. Oli kauheata katsella tuota äänetöntä liikettä. Minuutti kului, eikä minkäänlaista ääntä kuulunut. Sitten he näkivät toisenkin ikkunan valkoisen polsiininupin kääntyvän tuolla samalla yliluonnollisen kammottavalla tavalla, yhtä salaperäisesti, äänettömästi ja kauhistuttavasti. (Maugham: Kirjava huntu, s.8)

Välillä vastaan osuu niitä kirjoja, jotka todella koskettavat. Vuosien kuluessa kirjamakuni on muuttunut ja olen oppinut arvostamaan sellaista kaunokirjallisuutta, jotka aikaisemmin "en tajunnut". Jos minulle olisi vaikkapa lukiolaisena tuupattu käteen W. Somerset Maughamin Kirjava huntu, olisin pitkästynyt. Nyt lumouduin. Koskettava, surullinen ja sisäänpäinkääntynyt kirja oli kuin nimensä, tuulessa leijaileva huntu, josta on vaikea saada otetta, mutta joka lumoaa.

Kirjan keskiössä oleva Kitty on hemmoteltu englantilaistyttö, joka menee naimisiin tylsän ja vähäpätöisen lääkärin, Walter Fanen kanssa. Avioliitolle on syynsä. Kitty ei halua päätyä morsiusneidoksi nuoremman sisarensa häihin, eikä häntä huvita antaa äidilleen mahdollisuutta näpäytellä häntä siitä, että hänestä on tulossa vanhapiika. Walter on palavasti rakastunut Kittyyn, ja Kitty sietää miehensä ihailua paremman puutteessa. Hän kuitenkin rakastuu komeaan Charlieen, eikä häpeä pettää tämän kanssa aviomiestään.

Kun Kittyn petollisuus selviää Walterille, tämä antaa hänelle kaksi vaihtoehtoa. Kitty joko lähtee miehensä mukana Kiinan maaseudulle koleraepidemian kynsissä olevaan pieneen kylään, tai menee naimisiin rakastajansa kanssa. Charlie ei kuitenkaan ole tosissaan Kittyn kanssa. Matka Kiinan maaseudulle alkaa. Walter ei enää katso vaimoaan, ja Kitty haluaa löytää uudelleen itsensä sekä elämän, jonka on menettänyt.

Kirjan vanhahtava kieli on kaunista ja salaperäistä, mutta välillä huvittavaa. Silmään pisti eristyisesti tietää-verbin imperfekti tietänyt. Myönnän, että karsastan klassikoita usein juuri kielen takia, mutta Kirjavassa hunnussa se ei kuitenkaan hidastanut lukemista. Luin kirjan melko reippaalla tahdilla, sillä se tempaisi mukaansa. Kittyn kasvukertomuksen ja onnettoman rakkauden seuraaminen oli kuvattu niin koskettavasti, etten malttanut oikein laskea kirjaa käsistäni.

Katselin kirjan lukemisen perään samaan perustuvan elokuvan. Olen yleensä vähän skeptinen kirjoista tehtyihin elokuviin, mutta toisaalta taas rakastan niitä! Ja pelkään pettyväni! Elokuvaa katsellessa yritän aina muistaa, että kyseessä on vain yksi tulkinta romaanista. Kirjavaan huntuun perustuva elokuva oli alkuunsa todella uskollinen tarinalle, jopa repliikkejä myöten, mutta lopussa tarinankertoja oli keksinyt Kittylle ja Walterille hieman onnellisemman lopun, kuin alkuperäisessä kertomuksessa. Tämä ei oikeastaan haitannut, sillä juoneen liittyvistä muutoksista huolimatta kertomuksen tunnelma oli onnistuttu säilyttämään melko autenttisena. Plussaa elokuvalle sen väri- ja äänimaailmasta. Pidin erityisesti siitä, miten onnettomaan parisuhteeseen tuomittujen Kittyn ja Walterin teemana oli elokuvan kuluessa Eric Satien Gnossienne nro.1. Alla elokuvan traileri.


Suosittelen tätä klassikkoromaania ja sen elokuvasovitusta niille, jotka haluavat lukea kauniin ja helppolukuisen klassikon, joka ei rasita ranteita painollaan, mutta jää pitkäksi aikaa mieleen. Osaako joku suositella mitä muuta Maughamilta kannattaisi lukea?

7 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Tätä en unohda! Luin tämän äitini kirjahyllystä varhaisteininä ja pidin. Löytäisinköhän vielä kirjan...ja saman tunnelman.

Katri kirjoitti...

Minä olen nähnyt vain elokuvaversion, mutta en edes muistanut, että alkuasetelma olikin tuollainen kuten kerroit. Kirja voisi kyllä kiinnostaa :)

Ahmu kirjoitti...

Leena: Se tunnelma nimenomaan! Jotenkin tämä kirja vain onnistui vangitsemaan minut fiilikseensä. Menin heti kaivamaan Satien nuotit esiin ja hyppäsin pianotuolilleni.

Katri: Kannattaa katsastaa! Klassikoksi tämä oli yllättävän vaivaton. Minä sanon näin, koska pelkään nykyään klassikoita ;)

Mai Laakso kirjoitti...

Olen katsonut elokuvan ja pidin siitä tosi paljon mahtavien luontokuvauksien vuoksi.

Ahmu kirjoitti...

Mai: Unohdin ihan luontokuvaukset! Niistä tuli kyllä hurja matkakuume, vaikka en koskaan ole Kiinaan erityisemmin hinkunut.

Aletheia kirjoitti...

Ostin tämän kirjan vastikään itselle pienen epäröinnin jälkeen. Postauksesi jälkeen kiinnostuin kirjasta enemmän. :)

Ahmu kirjoitti...

Aletheia: Ihana kuulla! Lue ihmeessä, mielenkiintoista kuulla mitä tykkäät. Tästä on aika vähän arvosteluja netin blogeissa...