Recent Posts

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Ilkka Remes: Pahan perimä

Ilkka Remes: Pahan perimä
WSOY 2007, 
Rolf Narva katoaa Saksassa ja Erik lähtee etsimään isäänsä. Isän menneisyydestä selviää asioita, joita Erik ei ole uskaltanut edes epäillä. Lisäksi näyttää siltä, että asiaan liittyy myös kaikkea muuta: sellaista, joka on vaaraksi suurillekin ihmisjoukoille.

Ilkka Remeksen Pahan perimä on ollut vuonna 2007 myydyin kotimainen kirja. Remestä ei pahemmin blogimaailmassa ole huomioitu, mikä ehkä kertoo jotakin kirjan kohderyhmistä. Remeksen jännärit ovat jotakin sellaista, mitä luetaan välipalana, mutta ei välttämättä noteerata muuten. Humisevalla harjulla tämä ainakin on luettu.

Remeksen kirjojen vetovoimasta kertoo jotakin se tapa, millä kirjoissa sekotetaan arkielämän realiteettejä ja sellaisia historiallisia ja yhteiskunnallisia asioita, jotka nostavat tunteita pintaan ja herättävät mielenkiintoa. Pahan perimässä natsien historia muuttuu eläväksi. Remes ottaa käsittelyyn muun muassa Hitlerin atomipommihankkeen sekä rodunjalostusopin. Ihmisillä tehdyt, nykynäkökulmasta varsin epäeettiset kokeet saavat uusia ulottuvuuksia, kun niitä lähestytään romaanihahmojen motiivien ja päämäärien kautta. Remes valottaa osaa historiasta, joka ainakin minulle (onneksi!) on aika vierasta ja tuntematonta. Toisaalta Pahan perimä saa myös tajuamaan, että kirjassa kerrotut asiat ovat lähihistoriaa, eivät kaukaista menneisyyttä. Teemat saavat pyörittelemään asioita myös toiselta kantilta: mitä kaikkea kamalaa maailmassa tapahtuu juuri nyt? Sellaista, mitä me emme tiedä?

Remeksen jännärit ovat näköjään taattua viihdettä, jota ei tarvitse ottaa kamalan raskaasti, mutta jossa piisaa silti ajateltavaa, jos mielii ajatella. En ole oikein koskaan ollut suuri dekkarien ja jännärien ystävä, mutta näin kesäkuumalla tällainen luettava on varsin virkistävää. Vähän niin kuin poikien chic-littiä. Tai jotain.

Suosittelen jännityskirjojen ystäville.

3 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Myönnän, että Remes ei ole minun kirjailijani, vaikka luenkin paljon dekkareita. Tieto on intuitio tai sitten olen sen lisäksi kokeillut häneltä jotain, enkä pitänyt. Mutta kaikilla ehdottomuuksilla ja poikkeuksensa ja minulle se oli juuti tämä Pahan perimä. Ystäväni PAKOTTI minut aloittamaan tämän kirjan ja täytyy sanoa, että oli hyvä!

Irene kirjoitti...

Minä luen luokattoman vähän suomalaista kirjallisuutta, viime aikoina en lainkaan. Alkupään Remekset ovat kaikki luettuna ja Pahan Perimän luin ilmestymisen aikoihin, ja minusta se oli ihan hyvä, mielenkiintoinen. Sittemmin uusimmat Remekset ovat jääneet lukematta.

Disa kirjoitti...

Ensimmäisiä Remeksiä on minullakin tullut luettua, mutta sitten törmäsin siihen vihreäkantiseen, en nyt äkkiseltään muista edes nimeä, ja lukeminen kävi niin puuduttavaksi että oli pakko lopettaa kesken. Sen koommin ei ole Remeksiin tullut tartuttua, mutta tämän satuin juuri hiljattain ostamaan, "kun halvalla sai" :D Hyvä tietää, että sen saa ehkä jopa luettua loppuun!