Marvi Jalo: Laukkaa kauas Lumitähti

Kesämökillä sadesäällä istuskellessa on tullut kaiveltua mökin ruhtinaallesen ja inspiroivan kirjahyllyn sisältöä. Siellä odottavat  mm. Jalna -sarja, Angelica -sarja, ja paljon paljon muuta sellaista, mitä en ole vielä tullut lukeneeksi. Sekä tietysti roppa kaupalla lapsuuden suosikkejani, joista tällä kertaa lukuvuoroon pääsi Marvi Jalon Laukkaa kauas lumitähti.

Romaani kertoo Inna -tytöstä, jonka paras ystävä muuttaa Ruotsiin. Innalla on tiedossa pitkä ja tylsä kesäloma, mutta onneksi hän saa käydä ratsastamassa naapurin Joonas -ruunalla. Yksinäinen Inna kehittelee mielikuvitusmaailman, jossa hän ei olekaan enää epävarma pikkutyttö, vaan taitava hevosnainen, joka laukkailee Lumitähti -hevosellaan preerialla lammasfarmari Peten ja karjapaimen Suen kanssa. Kerran Inna tapaa kuitenkin retkellään ihan oikeita ratsastajatyttöjä ja pääsee käymään lähiseudun ratsastuskoulullakin.

Laukkaa kauas Lumitähti on ehkä yksi parhaimpia Marvi Jalolta lukemiani hevoskirjoja. Ja näitä tuli kyllä pikkutyttönä luettua aika tavalla. Romaanissa on edelleen sama lumovoima kuin ennen, ja se herättää muistikuvia siitä, miten uskomattoman rikas lapsen mielikuvitus saattaa olla. Eikös sitä sanotakin, että ihminen vanhenee vasta sitten kun lakkaa leikkimästä? Kaiken lisäksi romaanissa on kaunista se, miten mielikuvituksen voimin Inna saa vanhasta ja laiskasta työhevosesta unelmiensa ratsun, Lumitähden, joka kerää kehuja myös ratsastuskoulun tytöiltä. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.

Taidankin tästä lähteä tallille valjastamaan villihevostani. Minne menisimme tänään? Vuorten taakse erämaahan, preerialle laukkaamaan ja syvimpiin metsiin samoamaan ja taistelemaan hurjia petoja vastaan?

Suosittelen luettavaksi pienille ja vähän isommillekin hevostytöille. Niille, jotka uskovat mielikuvituksen voimaan.

C .J. Sansom: Luostarin varjot

Miljöönä 1500-luvun Englanti ja taustalla Henrikik VIII:n uskonpuhdistusaatteet: paavin vallan romuttaminen ja luostarilaitosten lakkauttaminen. Luostarissa tapahtunut murha ja ratkaisut joissa punnitaan päähenkilöiden oma usko joko kuninkaaseen tai paavinvaltaan. Ja sitten tietysti kaikki se, mitä tapahtuu luostarin muurien sisällä.

Umberto Econ Ruusun nimeä en ole (vielä) lukenut, joten en osaa vertailla näitä kahta romaania keskenään. C. J. Sansomin Luostarin varjot -romaania on kuitenkin vertailtu Ruusun nimeen, eikä ilmeisesti pelkästään luostarimiljöön takia. Intertekstuaalisuudesta en tiedä, mutta joka tapauksessa tämä oli varsin toimiva "historiallinen dekkari" kevätillan piristykseksi. Ei mikään maailmankaikkeutta järisyttävä teos, mutta sellainen kirja, jonka viitsi lukea.

Luostarin varjoissa minäkertojana toimii lakimies Matthew Shardlake, joka on lähetetty luostariin selvittämään raahaa murhaa. Taustalla häilyy jatkuvasti pelko kuningas Henrikistä, joka voi suuttuessaan tehdä kenen tahansa elämästä hankalaa. Koska olen huono selostamaan juonta tämän pidemmälle, ohjaan teidät Insinöörin kirjahyllyyn, sillä Teresita luki tämän jo aikaisemmin.

Pidin romaanissa siitä, miten Henrik VIII:n hallinnossa tapahtuneet asiat nostetaan toimivaksi kontekstiksi, joka ei tunnu pinnalliselta eikä keksityltä. Kirjailija on kuin onkin onnistunut ujuttamaan tapahtumat englantilaiseen maailmankuvaan ilman silmiinpistäviä säröjä. Sitä en osaa sanoa, onko juoni erityisen kekseliäs, koska dekkareita ja murhamysteereitä harvoin lukeneena minulla ei ole liiemmin vertailukohteita. Tosin oli virkistävää lukea tällainen historiallisen romaanin valepukuun puettu dekkari. Plussaa myös epätyypillisestä päähenkilöstä.

Suosittelen Luostarin varjot -romaania niille, jotka haluavat lukea suhteellisen kevyen, historialliseen ympäristöön sijoittuvan murhamysteerin. Kirjalle on tulossa myös jatkoa (sekä elokuva!), joten samaa on luvassa lisää...

Reeta Aarnio: Veden vanki

Kevyenä välipalana toukokuisessa vesisateessa ja tuulen tuiverruksessa: vahvasti kansanperinteeseen ja harrypotter -tematiikkaan nojaava Veden vanki, jonka edeltäjän, Maan kätkemät olen lukenut joskus aikaisemminkin.

Veden vanki kertoo pikkukylässä asuvista ystävyksistä, jotka käyvät tavallisen koulun lisäksi taikatunneilla. Harrypottermaiseen tapaan taikakoulussa opetellaan mystisen maailman ihmeellisiä asioita: esineiden leijuttamista, mieleen tunkeutumista ja yrteillä parantamista. Tavallista elämää sekoittaa kuitenkin järven outo saastuminen, mikä saa veden väen pois tolaltaan. Onkin syytä epäillä, että järvessä vankina ollut pahantahtoinen näkki olisi päässyt pakenemaan!

En ole ihan varma mitä mieltä olen taikakoulu -teeman jatkamisesta Rowlingin tuotannon ulkopuolella. Aarnion romaani on joka tapauksessa mukavaa luettavaa ja taikakoulu varmasti iskee niihin nuoriin lukijoihin, jotka ovat jo Potterinsa lukeneet ja kaipaavat jotakin samalla ajatuksella ratsastavaa luettavaa. Lisäksi kansanperinteen nostaminen keskeiseksi elementiksi on mielenkiintoinen ja toisaalta myös melko ajankohtainen idea. Siksikin Aarnion romaanin kantava ajatus toimii hyvin, vaikka mietinkin ovatko taikaoppitunnit turha elementti muutenkin jännittävässä ja toimivassa tarinassa.

Plussaa tämä lastenromaani saa äärimmäisen hienosta ja onnistuneesti toteutetusta kansikuvasta, jotka pällistelin pitkän tovin tajutakseni mistä oikein oli kyse. Kansikuva houkutteli tarttumaan kirjaan!

Suosittelen ala-asteikäisille, taikamaailmasta ja mytologioista innostuville koululaisille, sekä niille aikuislukijoille jotka tahtovat lukaista sujuvasti kerrotun ja hauskalla tavalla erilaisia kansanperinteen ja tarinankerronnan elementtejä yhdistelevän romaanin.

Kaupunki ja kirja: Barcelona sekä Chufo Llorénsin Annan sinulle maan

Lue kaupungista, jossa olet käynyt -haasteen ensimmäinen kirja -kaupunki parivaljakko on Barcelona ja Chufo Llorésin Annan sinulle maan, joka sijoittuu kaupungin keskiaikaiseen maailmaan. Barcelonasta kertovia romaaneita onkin useita, minulle tutuimmat mainitakseni Ildefonco Falconesin Meren katedraali sekä Carloz Ruiz Zafonin Tuulen varjo. Annan sinulle maan on vastikään Bazarin kustantama ja kirjakauppoihin ilmestynyt tiiliskivi, joka piirtää hieman Falconesin hengessä keskiaikaisen Barcelonan lukijan silmien eteen.

Annan sinulle maan perustuu tositapahtumiin, sillä kertomuksen päähenkilöllä Martí Barbanylla on esikuvansa Barcelonan historiassa. Martí saa isältään perinnön, jonka varassa hän alkaa rakentaa omaa tulevaisuuttaan Barcelonan kaupungissa, jota hallitsevat kreivi ja kreivitär sekä vaikutusvaltaiset aateliset. Martí rakastuu julman neuvonantajan tyttäreen Laiaan ja lähtee taisteluun voittaakseen rakastettunsa itselleen. Kaupungin juonittelut, ihmisten himo ja ahneus ovat kuitenkin esteenä Martín onnelle.

Mainitsen Falconesin tässä yhteydessä uudemman kerran, sillä lukemieni Barcelonan elämää kuvaavien romaanien tyylipiirteiksi tuntuu iskostuneen päähenkilöhahmona nuori ja kokematon mutta oikeamielinen mies ja saavuttamaton rakkaus. Näin myös Falconesilla. Kertokaa, jos tiedätte Barcelonan historiaan sijoittuvan romaanin, jossa olisi vaikka vaihteeksi nainen päähenkilönä! No, tämä ei ollut kritiikkiä: Annan sinulle maan oli nimittäin varsin sujuvaa ja mukavaa luettavaa, ja kertojanäkökulman muutokset kuljettavat juonta joustavasti eteenpäin. Henkilöhahmoistakin löytyy syvyyttä ja mielenkiintoa, eikä loppuratkaisu ennalta-arvattavuudessaankaan ole hassumpi.

Barcelona taas muistuttaa mieleeni aurinkoisen kesän joskus vuosia sitten! Vietin kaupungissa reilun viikon lähinnä harhaillen siellä täällä ja ihmetellen kaupungin menoa. Barcelona oli mielenkiintoinen kokemus, mutta minuun se ei sytyttänyt lähtemätöntä vaikutusta. Pikemminkin voisin sanoa, että romaanien välityksellä tutuksi tullut Barcelona oli jopa mielenkiintoisempi kuin se, jonka itse koin. Llorénsin Annan sinulle maan ei kertonut siitä Barcelonasta, jossa minä kävin kääntymässä, vaan pikemminkin jostakin historiallisesta kaupungista, josta koin ehkä vain pieniä väläyksiä harhaillessani Barcelonan vanhan kaupungin kujilla. Sen sijaan aurinko ja meren tuoksu tuntuivat kirjan sivuilla sellaisina kuin ne matkallanikin koin. Minun kokemani Barcelona oli sekoitus historiaa ja nykypäivän hälinää, espanjalaisuutta! Arkkitehtuuria, taidetta, aurinkoa ja meren tuoksua.

Miinuksena sanotaan romaanista se, että sen takakannen on kirjoittanut ilmeisesti joku, joka ei ole lukenut kirjaa ollenkaan. Ainakin minun mielestäni takakannessa oli ihan selvä asiavirhe, joka ärsytti huolimattomuudessaan. Toisaalta en tahdo valittaa, koska minusta on älyttömän mukavaa, että Bazar julkaisee tällaisia historiallisia romaaneja, koska tuntuu siltä, että nämä eivät oikein ole muotia nykyään. Minä taas lukisin tällaisia vaikka miten paljon, eli annettakoon anteeksi huolettomasti askarreltu takakansiteksti.

Suosittelen Annan sinulle maan -romaania vannoutuneille historiallisen romaanin ystäville, niille, jotka haluavat lukea perussävyltään positiivisen kirjan, jossa on mukana myös ripaus romantiikkaa. Barcelonaa suosittelen matkailukohteeksi niille, jotka mieluusti kokevat samassa pähkinänkuoressa rantaloman, shoppailumatkan ja kulttuurielämyksen. Barcelonassa se onnistuu ihan ehdottomasti!

Romaanihahmojen saappaissa -haaste

Me jokainen luemme romaaneja omakohtaisten vaikuttimien ajamina. Toinen haluaa rentoutua ja viettää aikaa viihdyttävän tarinan parissa, toinen haluaa oppia uutta kun kolmas kaipaa lisää tietoa ja sivistystä. Jollekin romaanien lukeminen on tapa löytää oma paikkansa maailmassa ja kulttuurin jatkumossa; väline ymmärtää muuta maailmaa ja elämää. Ja sitten on sellaisia kuin minä, niitä, jotka haluavat astua fiktiivisen hahmon saappaisiin, elää hetken ajan sellaista elämää, jota ei muuten pääse elämään.

Haastan teidät astumaan lukemienne kirjojen maailmaan ja kuvittelemaan elämänne kirjan sivuille! Nappaa halutessasi kuva mukaan ja kerro blogissasi alla oleviin kysymyksiin vastaten millainen on suhteesi romaanien henkilöihin! 

1. Minkä romaanin päähenkilönä voisit haluta olla?

Itse haluaisin olla tietysti päähenkilönä sellaisessa romaanissa, joka loppuu onnellisesti ja jossa ei tapahdu mitään kamalia asioita. Siksi haluaisinkin olla päähenkilönä Dodie Smithin romaanissa Linnanneidon lokikirja.

2. Minkä romaanin maisemaa haluaisit katsella, kun kurkistat ulos ikkunastasi?

Minä pidän jylhän kauniista maisemista, joten haluaisin katsella ikkunastani Skotlannin karuja vuoria niin kuin Diana Gabaldonin Muukalaisessa. 

3. Kenen haluaisit rakastuvan sinuun?

Haluaisin, että Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon Mr. Darcy rakastuisi minuun. En pistäisi pahakseni sellaisesta miehestä, eikä se Darcyn kartanokaan ollut hassumpi...

4. Kuka voisi olla parast ystäväsi?

Minun paras ystäväni olisi Astrid Lingrenin Peppi Pitkätossu, koska hänellä on kiva hevonen, apina, ja hänen kanssaan olisi varmasti aina hauskaa tekemistä!

5. Mihin seikkailuun et olisi halunnut joutua mukaan?

En haluaisi joutua mukaan Tolkienin Sormusten Herran sormuksen saattueeseen. Se reissu kuulostaa yksinkertaisesti ihan liian hurjalta minun makuuni...

6. Kenen kanssa haluaisit käydä pitkän keskustelun?

Tahtoisin käydä pitkän keskustelun Patrik Rothfusin Tuulen nimen Kvothen kanssa. Siinäpä mielenkiintoinen tyyppi, jonka elämästä kuulisin mielelläni lisää.

7. Kenen laittamaa ruokaa tahtoisit maistaa?

Maistaisin mielelläni Muumimamman tekemää ruokaa. Lähtisin myös mukaan eväsretkelle, jossa olisi Viisikko eväskoreineen, sillä lapsena Viisikkoa lukiessa tuli aina kamala nälkä, ja retkeläisten eväskorit houkuttelivat!

8. Kenen kanssa et haluaisi joutua riitoihin?

En haluaisi riidellä Tuulen viemän Rhett Butlerin kanssa. Vaikuttaa nimittäin sellaiselta tyypiltä, joka kerran suuttuessaan suuttuu sitten ihan oikein tosissaan.

9. Missä talossa tai kodissa tahtoisit asua?

Asuisin mielelläni Montgomeryn Sinisen linnan "Sinisessä linnassa", kissat, harakat ja metsä seuranani. Voisin myös asustaa Lingrenin Ronja Ryövärintyttären Matiaksenlinnassa, joka vaikuttaa jännittävältä paikalta...

10. Kuka tai mikä pelottaisi sinua?

Minua pelottaisi, jos joutuisin kivikehän kautta toiseen aikakauteen niin kuin Diana Gabaldonin Matkantekijä -sarjan sankarit.

Fagner&Shlegel: Hyvän olon yrttitarha

 Hyvän olon yrttitarha on kaunis ja informatiivinen kirja yrteistä ja niiden erilaisista käyttötarkoituksista. Kirja ei käsittele varsinaisesti puutarhanhoitoa tai yrttien kasvatusta, vaan esittelee pikemminkin eri yrttien historiaa ja käyttöä myös kansatieteellisestä näkökulmasta. Kuvituksena on valokuvien lisäksi kiehtovia piirroksia, joista osa on peräisin oikein vanhoistakin asiakirjoista.

Tämä on ehdotonta selailtavaa ja luettavaa niille, jotka ovat kiinnostuneita yrttikasveista ja erityisesti niiden käytöstä kautta historian!

Yrttikasvit ovat ajankohtainen aihe muutenkin: tiesittekö, että EU:ssa on vireillä lakiasetus, jonka tarkoituksena on kieltää kokonaan ns. lääkekasvien kasvatus? Myöskään omaan käyttöön ei lääkeyrttejä enää saa kasvattaa, jos laki saadaan menemään läpi. Lääkeyrteiksi luokitellaan tietysti melkein kaikki kasvit, joilla on todettu olevan jotain terveydellisiä vaikutuksia, esimerkiksi valkosipuli! Lisätietoa tuosta hölmöydestä löytyy täältä.

Joanne Harris: Sarkaa ja samettia

Joanne Harrisin Sarkaa ja samettia osui käteeni, kun yritin vältellä Steinbeckin klassikkojärkälettä ja ottaa vappulukemiseksi jotakin edellä mainittua keveämpää ja helppolukuisempaa. Kirjan arvostelu ja hyvä juonikuvaus löytyy ainakin Satun luetuista ja Rivien välissä -blogista.

Minä suhtaudun hieman skeptisesti Joanne Harrisin romaaneihin. Pienestä suklaapuodista en pitänyt yhtään, Herrasmiehiä ja huijareita oli sen sijaan loistava. Kaiken kaikkiaan Harrisin tyyli on minusta hiukan epätasaista, enkä pääse itseni kanssa yksimielisyyteen siitä onko Harris viihdekirjailija, historiallisten romaanien kirjoittaja vai jotain ihan muuta. Voi tietysti olla, että luokittelu ei ole edes tarpeellista.

Sarkaa ja samettia (alkuperäiseltä nimeltään Holy fools, joka kyllä kertoo tarinasta paljon enemmän kuin käännösnimi) kertoo teatteriseurueessa kasvaneesta Juliettesta, joka luostarielämää vuosikausia elettyään törmää jälleen nuoruutensa rakastajaan LeMerleen, joka ilmestyy luostariin pappia esittäen. LeMerlellä on omat vaikuttimensa saada luostarin ja yksinkertaisten nunnien elämä sijoiltaan, ja hän käyttää hyväkseen niin nunnien typeryyttä kuin nuoren abbedissan fanaattisuuttakin. Juliette on nevoton LeMerlen kieroilun edessä, sillä LeMerlellä on hänen tyttärensä, jota hän käyttää välikappaleena saadakseen Julietten uskollisuuden. Lopulta Juliette keksii kuitenkin keinot kieron LeMerlen kukistamiseen.

Romaani oli ihan viihdyttävä, mutta ei järin kekseliäs tai yllätyksellinen. En myöskään pitänyt Harrisin kertojaratkaisusta, jossa kerronta poukkoili Julietten ja LeMerlen välillä niin, ettei kertojan vaihtumisesta kerrottu lukijalle ollenkaan, Eri kertojien tyylin oppi toki tunnistamaan, mutta välillä luin monta sivua kuvitellen kertojan ihan toiseksi kuin se olikaan. Tämä kyllä hämmensi lukukokemusta aika tavalla.

Vielä sananen Harrisin romaanien suomalaisista versioista. Ensinnäkin kritisoisin käännösten nimiä, sillä ne antavat mielestäni aika ristiriitaisen kuvan romaanin sisällöstä. "Sarkaa ja samettia" ei liittynyt millään tavalla em. romaanin sisältöön ja lisäksi kansikuvakin on hämmentävä: sekalainen valikoima erilaista krääsää, jotka liittyvät enemmän tai vähemmän kiinteästi romaanin sisältöön. Pikainen googletus paljastaa, että sama kansikuva on käytössä myös muualla maailmassa muiden, yhtä epämääräisten kuvien ohella. En sitten tiedä onko kirjailija itse saanut kansikuviin vaikuttaa, mutta ainakaan minua ne eivät vakuuta, vaan tekevät muuten ihan kohtuu kelvollisesta historiallisesta romaanista jotenkin saippuasarjamaisen. Taas huomaa, miten suuri merkitys kirjojen kansilla on, tiedä sitten miten te muut Harrisia lukeneet olette kokeneet kansikuvadiskurssin?

Suosittelen romaania välipalaksi historiallisista romaaneista innostuneille lukijoille, ja niille, jotka ovat aikaisemmin lukeneet Harrisin romaaneja ja innostuvat hänen kirjoitustyylistään ja tavasta rakentaa juonta.