Ahmad Khalid Tawfiq: Utopia (Like 2013) 202s., kirjastosta
Utopia on ollut jo pitkään lukulistallani. Taisin törmätä siihen katalogin tai lehden sivulla ja ajatella, että dystopiannälkäiselle olisi täsä herkuteltavaa. Dystopia on lähivuosina noussut suosioon erityisesti Nälkäpelin ansiosta, ja erilaisia dystopiaviritelmiä on tullut luettua useita. Ennakko-odotuksista ja huomattavan mukavasta lukupaikasta (kallioinen ranta meren äärellä) huolimatta -vai kenties niiden takia- Utopia tuotti pettymyksen.
Romaanissa tarkastellaan utopialaisen nuoren miehen elämää. Utopian valtio sijoittuu jonnekin Lähi-Itään, tarkempi sijainti meni minulta ohi, sillä luin kirjan valitettavan huolettomasti harppoen. Utopiassa vedetään aineita ja harrastetaan seksiä. Ihmiset ovat kyllästyneitä elämäänsä jabhakevat viihdykettä muun muassa karkaamalla rajan yli ja hakemalla matkamuistoksi Toisten ruumiinosia. Toiset ovat niitä raukkoja, jotka eivät saa elää Utopian ihmeellisessä maailmassa vaan joutuvat raatamaan ja tekemään töitä pysyäkseen hengissä.
Kirjan päähenkilö lähtee tyttöystävänsä kanssa Toisten pariin, mutta kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Utopialaisuus paistaa valeasujen läpi, mutta eräs Toinen majoittaa utopialaiset luokseen ja auttaa nämä takaisin kotiin. Taustalla on kuitenkin jotain muuta - ja tässä piilee romaanin ainut sellainen koukku, joka sai minut valppaaksi. Hyväntahtoisuudella on syynsä.
En tiedä miksi tämä romaani oli niin uuvuttava ja tyhjänpäiväisen oloinen. Minua vain ärsytti utopialaisten pinnallinen elämänasenne, toisaalta se heijasti kohtuuttoman realistisesti länsimaista yhteiskuntaa ja arvomaailmaa. Ehkä tarinassa oli totta enemmän kuin nimeksi. Ehkä se tuli niin lähelle, että sitä oli vaikea käsittää ja käsitellä. Olen joka tapauksessa lykännyt tästä kirjasta kirjoittamista jo ainakin viikon, minkä seurauksena minulla on odottamassa pino bloggaamattomia kirjoja. Minulle tämä oli fiiliksenlatistaja, mutta uskon, että joku toinen saa tästä irti enemmän.
Suosittelen Utopiaa luettavaksi yhteiskunnallisten ja kantaaottavien dystopioiden ystävälle. Jotakin Orwelmaista tässä kieltämättä oli.
1 kommenttia:
Tutustuin kirjaan joku aika sitten, ja ainakin koin sen voimakkaasti, koska aina kun näen jossain blogissa kirjasta kirjoituksen, pääsen takaisin tunteeseen, johon kirja vei. Eihän se kovin mukava tunne kyllä ollut.
Lähetä kommentti