Recent Posts

maanantai 25. helmikuuta 2013

Jukka Parkkinen: Suvi Kinos ja puuttuva rengas

Jukka Parkkinen: Suvi Kinos ja puuttuva rengas (WSOY 1998) 201s.

- Mikä on puuttuva rengas? keskeytin enon.
- Se on ihmisen kehitysvaihe, joka yhdistää Turakaiset ihmisiin, Pikkuveli sanoi.
- Kutakuinkin, Tenunenä vahvisti. - Piti sanomani, että Keniassa olin jäsenenä Bridge Over Trouble Water Societyssä. Pelasin tohtori Wellsin parina, siinä vasta todellinen korttihai.
(Parkkinen: Suvi Kinos ja puuttuva rengas, s.12)

Luin alkuvuodesta lapsuuden suosikkini Suvi Kinos ja seitsemän enoa. En ollut ajatellut lukea sarjaa uudelleen, mutta mieheni lukaisi silloin Seitsemän enoa ja pyysi minua tuomaan kirjastosta seuraavankin osan. Jukka Parkkisen huumori puree aikuislukijaankin niin hyvin, että mieheni naureskelua kuunneltuani en voisnut muuta kuin napata Puuttuvan renkaan luettavakseni heti, kun se oli vapaana.

Kirjasarjan toisessa osassa Suvi on kasvanut pikkutytöstä koululaiseksi, joka tarkkailee maailmaa Turakaisen enoilta oppimallaan viisaudella. Vaikka tarinassa ei ole varsinaisesti johdonmukaisesti etenevää juonta, se pitää otteessaan aivan kuin kirja olisi liimattu näppeihin kiinni. Suvin havainnot maailmasta ovat oivallisia ja kirjan sanaleikit niin hauskoja, että lukiessa on pakko tirskahdella ääneen. Parkkinen onnistuu myös kuvaamaan kasvavan tytön ajatuksia niin, että lapsuuden päättymisen nostalgia koskettaa myös lukijaa. Suvin elämästä kertovat kirjat ovat ehdottomasti hyvänmielenkirjoja, sillä pienistä konflikteista huolimatta Suvin suhde huoltajiinsa on onnellinen, ja kaikki riidat selviävät.

Parkkinen kertoo tarinaa uskomattoman värikkäällä ja persoonallisella tavalla. Itse pidän siitä, miten hän on saanut ujutettua tiedettä tekevien enojen akateemisen kielenkäytön osaksi tarinaa. Koska olen lukenut kirjat aikaisemmin lapsena, voin sanoa, että kerronta oli huvittavaa siitä huolimatta, etten ymmärtänyt kaikkia sanoja ja käsitteitä - puhumattakaan niiden syvällisestä merkityksestä. Nyt aikuisena luettuna Turakaisen enojen tieteenteko näyttäytyy ihan uudessa ulottuvuudessa. En tiedä johtuuko siitä, että olen "samalla alalla" kuin yksi enoista, mutta lapsen silmin kuvattuna enojen akateeminen tietämys näyttäytyy varsin huvittavassa valossa. 

Läksin kiireesti huoneesta, etteivät enot alkaisi selittää enempää. En vieläkään voi käsittää, miten he unohtivat jatkuvasti etten ollut kaikkien alojen tohtori, vaan pikkutyttö, joka kysyessään jotakin halusi selkeän ja käytännöllisen vastauksen eikä esitelmää tai tietosanakirja-artikkelia. Olen varma, että jos enot olisivat nähneet minun aikoinaan putoavan lampeen, he eivät olisi huutaneet yksinkertaisesti apua, vaan: "Apua, Suvi, hän on sisarentyttäremme, joka on uimataidollisesti rajoitteinen, hukkuu!" Jos ei ollut helppoa olla tässä maailmassa tiedemies, ei ollut helppoa olla tiedemiehen omainenkaan.
(Parkkinen: Suvi Kinos ja puuttuva rengas, s.32)

Puuttuvassa renkaassa on nähtävillä enemmän elämänkerrallista otetta kuin Seitsemässä enossa. Paikoin se hieman häiritsee, sillä Seitsemän enon näkökulma tuntui olevan niin siinä hetkessä. Puuttuvassa renkaassa tulee se vaikutelma, että jo isompi Suvi tarkastelee elämäänsä jälkikäteen, ja kommentoi tapahtumia ennakoivasti. Lukiessa ennakoiva näkökulma pistää muutenkin välillä nyppimään, mutta toisaalta kyseessä ovat Suvin muistelmat, mikä antaa näkökulmalle enemmän oikeutta. Joka tapauksessa kirjasarja on miellettävä yhdeksi kokonaisuudeksi, eikä näitä jälkimmäisiä osia oikein kannata lukea irrallisina; Suvin tarina on parhainta nimenomaan yhtenä kokonaisena kertomuksena.

Suosittelen Suvi Kinoksesta kertovaa kirjasarjaa (Puuttuva Rengas on sarjan toinen osa) kaikille herkullisesta kielestä ja humoristisesta kerronnasta pitäville nuorille sekä aikuisille lukijoille. En keksi kenelle tämä kirja ei sopisi.

Ps. Kuvassa Suvin vierellä tekeillä olevat Bellan lapaset, joista mainitsin kirjallisuuden inspiroimien käsitöiden yhteydessä. Toivottavasti saan toimeksi tehdä ne valmiiksi ennen kuin kesä tulee!

4 kommenttia:

Pihi nainen kirjoitti...

Heippa! Blogissani on sinulle mukava yllätys. :)

Vera Vala kirjoitti...

Jukka Parkkinen <3 Tosin tunnen itseni kovin kovin vanhaksi, kun kerrot Suvi Kinoksen olleen lapsuutesi lempikirjoja :D Minä olin jo aikuinen, kun ne ilmestyivät :) Iski kuitenkin samalla tavoin kuin kaikki muu7tkin Parkkisen kirjat

Ahmu kirjoitti...

Hmm, minkähän ikäinen minä olin kun luin Parkkisia...? Voi olla, että olin jopa yläasteella, mutta lapsi kumminkin. Minulle tuli tänään samanlainen vanhuus-fiilis, kun kuulin radiossa biisin, jonka tekijä oli syntynyt vuonna -92. Siis eikö ysärinä syntyneet muka enää ole päiväkodissa?

Susi kirjoitti...

Ahmu! Minäkin olen ysäri-lapsi ;P Vähän rajatapaus ehkä mutta kuitenkin. Ja mieti nyt, Robin (joka pokkasi useamman Emman perjantai-iltana) on syntynyt 1998. Tulee aika saamaton olo itselle xD Mitähän minä olin saavuttanut 14-vuotiaana?