Mikä ihana, ihana kirja. Pääsääntöisesti niin ovat ajatelleet myös muun muassa Leena Lumi, Järjellä ja tunteella -blogin Susa, Nenä kirjassa -blogin Norkku, Elma Ilona Tarinauttisen hämärän hetkistä sekä Lumiomena. Minulla oli pienoinen ennakko-oletus, että en pidä kirjasta, koska yleensä en tunnu syttyvän niistä kirjoista, jotka blogeissa saavat mainetta ja kunniaa. Tässä tapauksessa koin kuitenkin varsin iloisen poikkeuksen. Päätin samalla venyttää Lue kaupungista jossa olet käynyt -haasteen rajoja, sillä Glencoe sopii teemaan, vaikkei olekaan kaupunki...
Susan Fletcherin Noidan rippi kertoo siis Corragista, joka pakenee Englannista menetettyään äitinsä hirsipuulle. Hevonen kuljettaa pienen, noidaksi haukutun naisen Glencoen laaksoon Skotlantiin. Romaanissa Corrag kertoo vankilassa istuessaan tarinaansa kirkonmiehelle, joka on tullut selvittämään kuolemaan tuomitun noidan avustuksella mitä Glencoen laaksossa ihan oikeasti tapahtui sinä yönä, kun hurja verilöyly oli koitua McDonaldin klaanin turmioksi. Romaanin tapahtumat perustuvat osittain tosikertomuksiin, mutta kirjailija korostaa loppusanoissaan tekstin olevan kuitenkin täysin fiktiivinen.
Täytyy todeta, että Fletcherillä on ihan todella sana hallussa. Tarina kulkee kauniin polveilevasti, eikä erikoinen kertojaratkaisu tunnu ollenkaan kömpelöltä saatikka raskaalta. Romaani on kuin taidolla punottu kuvakudos, jossa kaikilla väreillä, muodoilla ja kuvioilla on oma merkityksensä. Kerrassaan nautinnollista luettavaa. Ja vielä kun lisätään siihen se, että olen valtavan ihastunut Skotlannin ylämaahan... Onneksi Fletcher kuitenkin välttää taitavasti ne kaikki kliseet, joita Skotlannin historiaa sivuavissa kirjoissa usein harrastetaan (; ei mm. yhtään viittausta kiltteihin tai siihen, mitä skotit pitävät kilttiensä alla!)
Ja sitten Glencoe. Glencoe, Glencoe, Glencoe... Mikä ihana paikka Skotlannin vuorien sylissä! Reissasin Skotlannissa keväällä 2003 ja pidin kovasti, suorastaan menetin sydämeni mokomalle maailmankolkalle ja varsinkin Glencoe oli jotakin ihan mahtavaa. Vuoret, pilvien varjot pehmeiden, sammaleisten vuorin kyljillä, taivaan kuvajainen järven pinnassa: kaksi maisemaa päällekkäin! Lisäksi Skotlantilainen mentaliteetti teki minuun syvän vaikutuksen. Sinne tahdon uudelleen joskus.
Ja mitä tulee Fletcherin Noidan rippiin verrattuna kokemukseeni Glencoesta. Kyllä! Corrag pukee sanoiksi sen, mitä näin ja koin lyhyellä piipahduksella Glencoen vuoristoalueella. Suurimmaksi osaksi matkalla tuli reissattua eri kaupunkeja ja linnoja ihmettelemässä, mutta juurikin tuo karunkaunis vuoristomaisema jäi mieleen paikkana, jonne tahdon joskus uudelleen.
Suosittelen Susan Fletcherin Noidan rippiä luettavaksi niille, jotka haluavat lukea äärimmäisen kauniisti ja herkästi kirjoitetun historiallisen romaanin. Tämä ei ole mikään harlekiinikirja tai hätäinen sutaisu, vaan kirja, joka todella tekee vaikutuksen ja jää mieleen. Glencoeta suosittelen matkakohteeksi niille, jotka tahtovat reissata silmiähivelevissä maisemissa ja kokea vanhan ja ainutlaatuisen kulttuurin.
10 kommenttia:
Tämä kuulosti upealta kirjalta!!
Emilie: Sitä se todella oli, tämä menee kyllä ihan takuuvarmasti tämän vuoden parhaimpien kirjojen top -listalle... (tosin tuntuu, että sille listalle on ollut tunkua jo useammallakin kirjalla - hyvä kirjavuosi selvästi). Kannattaa lukea, suosittelen!
Miten mahtavaa, että olet käynyt juuri Glencoessa! Tiedätkö, minäkin haaveilen koko ajan matkasta Skotlantiin ja se ei yhtään vähentynyt tästä kirjasta.
Pidin kirjasta kuten sinääkin ja minusta tämä kirja vahvisti käsitystäni Fletcherin mahtavasta kyvystä käyttää hämmästyttävän täydellistä ja lumoavaa kieltä.
Lue myös Fletcherin Meriharakat ellet ole sitä jo tehnyt.
Linkitän arvostelusi nyt omaan po. kirjan elämykseeni.
Ja kiva idea sinulta liittää nuo matkakuvasi tähän mukaan.
Ihanasti kirjoitit! Minulla tämä kirja odottaa lukuvuoroaan kirjapinojen keskellä, tarjoamasi nojatuolimatka Glencoeen innostaa entisestään tarttumaan kirjaan :)
Odotan innolla saavani tämän käsiini!
Kiitos linkityksestä :)
Myös minulle tuli tämän kirjan myötä kova halu päästä Skotlantiin ja mietinkin miltä Glencoessa mahtaa näyttää. Ihanaa, että jaoit kuviasi, upean näköinen paikka.
Leena Lumi: Et ihan turhasta haaveile, jos pitäisi laittaa matkakokemukseni jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen niin Glencoe ja Skotlannin ylämaa olisivat kyllä siellä aikalailla kärkisijoilla. Tosin en ole kamalan paljon reissannut, eli vertailukohteita ei ihan hirmuisesti ole.
Fletcheriltä en ole lukenut muita, mutta aion ihan ehdottomasti lukea! Ihmeellistä, että kerrankin tykkäämme samasta kirjasta ;)
Pienen mökin emäntä: Minä en ole oikein vieläkään toipunut nojatuolimatkastani: tänään koitin aloittaa uutta kirjaa, mutta mielessä pörrää vain Corrag ja Glencoe...
Morre: Kiva kuulla, suosittelen kyllä lämpimästi!
Norkku: Eipä kestä :) Nuo minun Glencoe kuvat eivät edes ole sieltä kaikkein hienoimmista maisemista (jostain syystä sieltä ei tullut otettua kuvia ollenkaan, vaan vain tuijoteltua haltioituneena maisemia). Kokemisen arvoinen paikka!
Tämä on tulossa seuraavaksi luettavana. Aika kiinnostava Gabaldonin lukijalle. Vähän saman tyylinen toivon kuin Sean Stewartin Matkijalintu.
Voi, ei pysty kuin huokailemaan, kun muistelee tätä kirjaa. Menee varmasti top 10:en!
Nafisa: Ymh, olen melkein kateellinen että pääset lukemaan tämän, kun minulla kokemus on jo takanapäin. Ajattelin muuten, että Gabaldon -fanille tällainen Skotlantiin sijoittuva kirja voi olla pettymys, mutta onneksi olin väärässä...
Anki: Sama juttu, ainakin tämä tulee olemaan tänä vuonna luettujen kirjojen osalta siellä kärjen tuntumassa, epäilen...
Lähetä kommentti