Recent Posts

torstai 26. joulukuuta 2013

Dystopiaa: Siilo ja Pelko ihmisessä

Olen edelleen pahasti jäljessä lukukokemusteni päivittämisessä, joten joulun pyhien kunniaksi kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Siri Kolun Pelko ihmisessä tuli luettua jo kuukausi takaperin, Hugh Howeyn Siilon ahmin joulunpyhinä, kun ulkona oli pilkkopimeää ja kinkku tuoksui. Temaattisesti kirjat sopivat hyvin yhteen, sillä vaikka niissä on erilainen kohderyhmä, maailmoissa on jotakin samaa: kummassakin liikutaan dystopisessa maailmassa, jossa ihmisiä on suljettu maan alle eristyksiin.

Nuorille lukijoille suunnattu Pelko ihmisessä kertoo Pilvestä, joka on sairastunut P-influenssaan. Influessaan sairastuneita suljetaan maan alla oleviin luoliin elämään uutta elämää. Pilvi lähtee vapaaehtoisesti kun tajuaa kantavansa omituista sairautta. Jokin Kolun sairaudenkuvauksessa toi mieleeni Annukka Salaman faunoidit! Influenssaan sairastuneilla on eläinmäisiä piirteitä ja heidän kykynsä tuntuvat ylittävän tavallisten ihmisten kyvyt. Siinäkin tuntuu olevan yksi syy sulkea Pihmiset tavallisen maailman ulottumattomiin. Kolu kuvaa romaanissaan jännittävästi maanalaisen maailman elämää ja niitä ajatuksia, joita nuoren ihmisen mielessä liikkuu, kun hän joutuu eristetyksi perheestä ja maailmasta johon hän on tottunut. Hahmokuvaus jätti minut kylmäksi, mutta Kolun tyylissä oli jotakin vangitsevaa.

Siilossa eletään niin ikään maailmassa maan alla. Yli nelisataasivuisen romaanin hotkaisee hetkessä, alunperin netissä omakustanteena julkaistu jatkokertomus osaa todella koukuttaa lukijan. Romaanin dystopisessa maailmassa eletään yhteiskunnassa, joka rakentuu kerroksittain maanalaisessa siilossa. Kuolemantuomio on joutua puhdistajaksi siilon ulkopuolelle; myrkkykaasut tappavat kuolemaantumitun heti kun hän on saanut viimeisen tehtävänsä suoritettua. Alhaalla konetasolla työskentelevä Juliette joutuu työkomennukselle ylemmille tasoille ja saa huomata, ettei siilon maailma ole ollut aivan sellainen kuin hän on kuvitellut. Pinnan alla kytee salaisuuksia, jotka odottavat tulevansa paljastetuiksi. Liika uteliaisuus kuitenkin kostautuu ja Juliette saa puhdistustuomion.

Sekä Siilossa että Pelko ihmisessä -romaaneissa yhdistyy painajainen suljetussa paikassa elämisestä. PI:n luolan asukkailla on vielä elävässä muistissa tavallinen elämä, mutta siiloon suljetut eivät tiedä millainen maailma on ollut ennen siiloa. Vähitellen juoni punoutuu auki ja lukija saa käsityksen siitä millainen maailma on sulkenut ihmiset maan alle elämään suojattua elämää.

Pelko ihmisessä jää loppuun, joka povaa kirjalle jatkoa. Siilon loppu jätti lukijan kylmäksi, vaikka teksto vei muuten mukanaan. Kummassakaan romaanissa ei dystopialle tyypillisesti saada suoria vastauksia vaan menneisyys ja tulevaisuus jäävät arvailujen varaan. Ehkä siinä on yksi syy dystopian suosiolle.

Suosittelen romaaneja dystopioiden ja maailmanloppukauhukuvien ystäville.


6 kommenttia:

Pihi nainen kirjoitti...

Minäkin ahmin Siilon mutta ongelmani kirjan suhteen oli se, että siilossa asuville kaikki ulkomaailman asiat olivat mysteereitä. Kirjassa paljastuneet asiat olivat siis enemmänkin yllätyksiä kirjan henkilöhahmoille eikä niinkään lukijalle. Mutta silti kirja oli mielestäni koukuttavuudessaan todella nautittava.

Elegia kirjoitti...

Siiloa olen katsellut sillä silmällä jo jonkin aikaa. Jospa se tänään kävelisi käteeni vaikkapa kirjastossa.

Pelko Ihmisessä ei ollut ihan minun juttu, mutta varmaan nuorille lukijoille se kolahtaa paremmin.

Maria Kinnunen kirjoitti...

Kumpikin kirja on ollut lukulistalla jo pidemmän aikaa. Varsinkin Pelko ihmisessä vaikuttaa kiinnostavalta :)

Ahmu kirjoitti...

Joo, nämä dystopiat tuntuvat olevan nyt kovastikin muotia. Jos joku keksii suositella lisää jotakin samaan genreen sopivaa, niin saa heittää ehdotuksia ;) Olisi nyt sellainen dystopiafiilis jotenkin kohdillaan kun katsoo ulos tuota maailmanloppumaista harmautta...

Niina T. kirjoitti...

Oletko Ahmu lukeut jo Dmitri Gluhovskin Metro 2033? Voisi mennä Siilo-makulokeroon. Minulla se seuraavaksi luettavana.

Siilo oli kyllä hieno dystopia. Jatkoa odotan. Pelko ihmisessä hämmästytti sillä, että sekin on sarja. Ehkä minun pitää tutustua niihin faunoideihinkin jossain vaiheessa, vielä en ole kokenut paloa tarttua niihin.

Ahmu kirjoitti...

Niina T: En muuten olekaan! Täytyy ehdottomasti katsastaa! Sain juuri postin mukana Rothin trilogian toisen ja kolmannen osan. Tämä dystopia on jotenkin tarttunut minuun ;D