Amerikkalaishenkinen halloween näkyy nykyisin turuilla ja toreilla aina, kun lokakuun illat pimenevät ja marraskuu on koittamassa. Pyhäinmiestenpäivän aikaan vietettävä halloween ei hae esikuvaansa kovin kaukaa, sillä ennenvanhan Suomessa juhlittu ja vietetty kekri nostaa niin ikään hämärän rajamailla kulkevat henkiolennot ihmisten ilmoille. Suomessa kekriä juhlittiin mikkelinpäivän ja pyhäinmiestenpäivän välisenä aikana. Kekri tarkoitti kansankielessä viimeiseksi jäämistä ja loppumista. Kansanomaisen ajanlaskun mukaan kekri onkin ollut vuoden loppu ja uuden alku. Sadonkorjuukautta seurasi pelottava jakoaika (kekristä marttiin), jolloin henget ja vaaralliset voimat olivat liikkeellä. Iloista sadonkorjuun juhlaa, kekriä seurannut henkien aika vaati huolellisuutta, sillä silloin oli suurempi riski sairastua tai joutua onnettomuuteen.
Varsinainen halloween-juhlinta perustuu kelttiläiseen kekriin, samhainiin, jota niin ikään vietettiin sadonkorjuun päätteeksi. Erityisesti alunperin Brittein saarilta alkunsa saanut juhla on levinnyt maailmalle karnevalistiseksi kummitusten ja mörköjen juhlaksi. Jokainen voi itse päättää tahtooko juhlia kelttiläiseen mytologiaan perustuvaa halloweenia vai valita sen sijaan kotoisen kekrin.
Minä aloitin kummitusten ja vainajien juhlan vieton jo viikko sitten käydessäni kuuntelemassa Turun filharmonisen orkesterin kauhukonserttia, jossa kapellimestari Atso Almilan johtama orkesteri soitti kauhuelokuvista tuttuja musiikkeja. Oli hienoa, miten paljon teemaan oli jaksettu panostaa aina aulatarjoilusta lipuntarkastajien asuihin saakka. Ja mikä sen viihdyttävämpää kuin hyytävä klassinen musiikki taitavasti soitettuna ja johdettuna.
Kauhuteema ulottuu helposti myös kirjallisuuteen. Pelottavin ikinä lukemani kirja on Barbara Erskinen Keskiyö on yksinäinen paikka. En muista kirjasta mitään muuta kuin sen, että pelkäsin julmetusti sitä lukiessani. Mikä on pelottavin kirja, jonka sinä olet lukenut?
Muita kauheuksien yöhön sopivia kirjoja ovat esimerkiksi Mia Vänskän Saattaja, Klassikot Mary Shelleyn Frankenstein ja Bram Stokerin Dracula, ja mikseipä myös Sarah Watersin Vieras kartanossa, joka luo kauhun tunnetta hienovaraisin keinoin.
Kauheuksista päästään toisenlaiseen jännitykseen, nimittäin huomenna on marraskuun ensimmäinen ja NaNoWriMo alkaa. Marraskuu voi olla lukemisen puolelta vähän hiljaisempi kuukausi, mutta täällä kaikesta huolimatta ollaan ja kirjoitellaan minkä keritään...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti