Margaret Atwood: Orjattaresi

Katinka vinkkasi minulle taannoin Nälkäpeli -postauksen kommentissa tätä Atwoodin kirjaa, ja se tarttui mukaani kirjastoreissulla, kun mitään muuta samaa genreä edustavaa ei juuri sillä hetkellä ollut hyllyssä. Nälkäpeli kun inspiroi etsimään luettavaksi tällaisia "tulevaisuuden yhteiskuntaan" sijoittuvia scifi -kirjoja, jotka eivät ole välttämättä mitään androidi-kyborgi -mättöä vaan enemmän "isoveli valvoo" -henkistä luettavaa. Lisää vinkkejä saa antaa, nyt kirjastolistalla on Matkijanärhen lisäksi kotimainen Routasisarukset.

Margaret Atwoodin Orjattaresi sijoittuu aikaan ja yhteiskuntaan, jossa fundamentalistit ovat alistaneet naiset synnytyskoneiksi ja tahdottomiksi esineiksi kodin seinien sisälle. Kirjan nimettömäksi jäävä päähenkilö, tai oikeammin isäntänsä mukaan nimetty Frediläinen, kertoo elämästään tavalla, joka saa lukijan masentuneeksi ja ahdistuneeksi. Vähä vähältä selviää palasia siitä maailmasta, jonka osana päähenkilö joutuu olemaan: lapsi joka häneltä on riistetty, sekä aviomies jonka olinpaikkaa hän ei tiedä vilahtelevat päähenkilön ajatuksissa. On kuitenkin selvää, että toivoa ei enää ole. Kapinan siemen silti itää ja jossain toisaalla on ihmisiä jotka eivät usko yhteiskuntaan.

Pelkäsin alkuun tätä kirjaa kovin feministiseksi, mutta sellainen se ei onneksi ollut. En näet innostu kovin feministisistä aatteista (feminismissä sinänsä ei ole vikaa, vaan lähinnä ilmaisutavat, jotka yleensä asiaan liittyvät särähtävät korvaani), ja ajattelin, että kirjassa esiintyvät dystopiakuvat saattaisivat saada lopussa toisenlaisen sävyn. Romaanin ote oli kuitenkin koko kirjan ajan sellainen, ettei lukijan ahdistukseen anneta juuri helpotusta väläyttelemällä toisenlaisten yhteiskuntamallien aatteita.

Kirjan sävyssä jokin toi muuten mieleeni Ishiguron Ole luonani aina -romaanin. Onko jollekulle muulle tullut samanlaisia mielleyhtymiä?

Nämä tulevaisuuskuviin perustuvat kirjat ovat kieltämättä mielenkiintoista luettavaa, enkä ole genreen pahemmin tutustunut ellei lasketa mukaan Orwellin 1984 -kirjaa ja Rufinin Globaliaa. Ja tietysti parhaillaan lukemaani Nälkäpeli -tilogiaa. Vaikka onhan tässäkin kaikessa jo sulattelemista: ja onnitelen itseäni uuden aluevaltauksen tekemisestä.

Kirjan ovat muuten lukeneet myös Vauhko, Raija, Zephyr ja Raisa. Käykää kurkkaamassa.

Suosittelen tätä kirjaa niille, jotka ovat innostuneet dystopia- ja yhteiskuntakuvauksista, mutta myös niille, joita kiehtoo hienosti kirjoitettu, ahdistavasävyinen kaunokirjallisuus. Ehkä kokeiltavaksi myös Ishiguron Ole luonani aina -romaanin ystäville.