Sain kuin sainkin marssittua läpi paksun Valtaistuinpelin, joka aloittaa George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu -fantasiasarjan. Olin kuullut paljon kommentteja ja kehuja kirjasarjasta ja lähdin lukemaan Valtaistuinpeliä hiukan ristiriitaisin fiiliksin: mitä jos en yhtään pidäkään kirjasta (josta toivoin pitäväni!)?
Ei onneksi tarvinnut pettyä. Valtaistuinpeli oli toki melko raskas ja massiivinen aloitus yhtä massiiviselle kirjasarjalle, mutta ilokseni sain huomata että Tulen ja jään laulu edustaa juurikin sellaista fantasiaa, josta minä pidän: mukana ei ole liikaa taikuutta ja hokkuspokkusta tai monenkirjavia fantasiaolentoja, vaan maailma voisi periaatteessa olla kuin meidän maailmamme. Melkein, mutta ei ihan.
Valtaistuinpelissä liikutaan monen eri päähenkilön voimin, mutta itse huomasin, että varsinainen juoni jäi minulle vähän hämäräksi yrittäessäni muistaa kaikki henkilöt ja heidän suhteensa toisiinsa. Kuka oli kenellekin sukua, kuka vihasi ketäkin ja kuka yritti anastaa keneltäkin vallan? Henkilöhahmoja kertomuksessa kyllä piisasi moneen makuun, mikä toisaalta on aina hyvä asia minun kaltaiselleni lukijalle - jokainen varmasti löytää oman suosikkihahmonsa, jonka tarinaa on mielenkiintoista seurata kertomuksen edetessä. Minulla on lukijana myös se ongelma, että unohdan nimet äärimmäisen nopeasti. En siis suotta ala referoimaan juonta sen tarkemmin, koska minulla ei ole enää mitään mielikuvaa siitä minkä niminen ihminen mahtoi mitäkin tehdä. Ja miksi!
En yleensä kiinnitä lukiessani huomiota kieleen (ellei se oli ihan järjettömän hyvää), mutta Valtaistuinpelin kohdalla suomennokset särähtivät korvaani muutamaan otteeseen aika tavalla pahasti. Aloinkin miettiä, ovatko jotkut kirjat jääneet minulta lukematta juuri siksi, että suomennos on ollut surkea, eikä sen takia, että alkuperäisessä tekstissä olisi jotakin vikaa. Suomennos ei nyt suoranaisesti vähentänyt lukuintoa, mutta muutamassa kohtaa heräsi mielenkiinto tarkistaa alkuperäisversiosta, onko asiat todella muka kerrottu niin tankeasti ja monimutkaisesti. Minulla ei kyllä ole (vielä) sisua lähteä lukemaan tällaisia jättiläiskirjoja alkuperäiskielellä, joten olen yhtä kaikki kiitollinen siitä, että Kirjava on lähtenyt sarjaa suomentamaan!
Nyt odotan innolla, että kirjan pohjalta tehty dvd ilmestyy kauppoihin Suomessa. Haluaisin kamalasti nähdä kirjan tv-ruudulta, ja ainakin Youtube-videoiden perusteella kyseessä on ihan näyttävän näköinen versio tästä tarinasta. Ja näköjään täytyy laittaa kirjastoon varausta seuraavasta osasta, koska kaikki kirjat ovat lainassa niin kesäkodissa kuin talvikodissakin!
Tämän ovat lukeneet muuten ainakin Morre, Salla (joka kommentoi myös käännöstä!) ja myös Taikakirjainten Raija, tosin en löytänyt juttua suoraan kirjan arvosteluun.
Suosittelen Valtaistuinpeliä luettavaksi niille, jotka haluavat kokea keskiaikahenkisen fantasiaseikkailun, joka ei taatusti lopu kesken, vaan tarjoaa lukuelämyksiä useamman osan edestä. Uskoisin, että esimerkiksi Abercrombien Ase itse -romaanista pitäneet syttyisivät myös tästä, sillä Martinin henkilöhahmokuvauksessa on jotain samaa realismia kuin Abercrombien kirjassa...
Recent Posts
7 kommenttia:
Luin itse Valtaistuinpelinja pidin kovasti, tosin siinä oli niinkuin sanoit paljon päähenkilöitä ja usein hiedät nimensä muistuttivat toisiaan tai en vain tahtonut pysyä perässä :D Olen nähnyt muutaman jakson kirjaan perustuvaa sarjaa ja pidin kovasti, Joffrey on ihan samanlainen kuin kirjoissa. Suosittelen!
Minäkin odottelen innolla sitä DVD:tä! Heti kun ilmaantyy myyntiin, olen sutena paikalla... :D
Olen lukenut Valtaistinpelin englanniksi ja ainakin omaasta mielestäni teksti oli sujuvaa. Tosin voin kyllä uskoa, että suomentajalla ei ole ollut ihan helppo homma... Näin itseasiassa TV-sarjan jo ennenkuin luin kirjan ja rakastin sitä aivan tajuttomasti. Harvoin näkee näin onnistuneita näyttelijävalintoja! Suosittelen. Ja kannattaa vaan rohkeasti lähteä lukemaan englanniksi esim. kirjoja joita on aikaisemmin lukenut suomeksi. :)
Huh, hyvä etten ole ainoa jolle suomennos tökki. Minusta se tosiaan oli kovin kapulainen.
Minulle on monesti tullut samanlainen tunne, että suomennoksessa jokin mättää ja olen myös halunnut kurkata alkuperäiskielellä kirjoitettuun tekstiin ja varmistua käänöksestä.
En muista mikä kirja, mutta kerran mielestäni suomentaja oli ymmärtänyt koko asiayhteyden ihan väärin ja olisin itse tehnyt täysin toisenhenkiset päätelmät alkuperäistekstin perusteella!
Itsekkään e kuitenkaan lähtisi ihan heti lukemaan englanniksi raskaampia kirjoja. Lukunautinto saattaa kadota siinä kun tarpoo sanakirjan kanssa kirjaa läpi :)
Kiitos kommenteista! Nyt vaan odottelen, että saan toisen osan kirjastosta (ja että se dvd viimein tulisi!!)
Kiitos linkistä, tosin olen lukenut Tulen ja jään laulu -sarjan ensimmäiset neljä kirjaa aikaa ennen blogin aloittamista, eikä minulla ole niistä arvosteluja. Viidennestä kylläkin. Luen kirjat niin englanniksi kuin suomeksikin. Minun puumerkkini näkyy kirjasarjan suomalaisella fanisivustolla, joten olkoon se samalla kannanottoni sarjaan :)
Sivustolla on muuten arvonnassa sarjan kakkoskirjan Kuninkaiden koitoksen kovakantinen ja kuvitettu painos. Vielä on huomiseen asti aikaa osallistua.
Lähetä kommentti