Recent Posts

maanantai 15. joulukuuta 2014

Andrea Levy: Pitkä laulu


Andrea Levy: Pitkä laulu
Into 2014
359s.
Arvostelukappale

Rattaat eivät olleet vielä ajaneet pois helteiseltä kadulta, ne olivat vielä Clara-neidin näkyvissä. Eivät ne olleet vielä ajaneet edes vielä Ebo Cornwallinkaa ohi, kun July jo pohti täyttä päätä - samalla kun hän toisti joko kolmannen kerran nuorelle valttarille, että "Kyllä, kyllä, tässä on oikein mukavaa" -millaisen puvun hän pukisi ylleen, jos hän Clara-neidin tavoin saisi napattua itselleen valkoisen "aviomieheksi". (Levy: Pitkä laulu, s.225)

Voi miten pitkään ja piinallisesti luin tätä kirjaa! Tartuin 1800-luvun Jamaikalle sijoittuvaan tarinaan suurin odotuksin, mutta kerronnan monimutkaisuus sai minut hidastelemaan kirjan parissa monta viikkoa. Tosin syksy on ollut lukemisten puolesta muutenkin vaivanloinen, joten kaikkea syytä tuskin voi pelkälle kirjalle ja sen kerronnalle laittaa. Olen kuitenkin iloinen, että luin sitkeästi kirjan loppuun, sillä viimein se olikin miellyttävä lukuelämys.

Pitkä laulu on Amityn sokeriplantaasille orjaksi syntyneen Julyn tarina. Kun tuskailin vaikeaa kerrontaa, tarkoitin sitä, millainen ratkaisu Pitkässä laulussa on: välillä kertojana on vanha July (minäkertoja) välillä Julyn poika, välillä kaikkitietävä kertoja, joka selostaa tarinaa hyvin ulkoapäin katsovalla otteella. Minun oli todella vaikea pysyä tarinassa mukana ja välillä kerronta oli jopa piinallisen yksityiskohtaista ja hyppeli aiheisiin, jotka eivät tuntuneet mitenkään olennaisilta tarinan kannalta. Toisaalta kertojaratkaisu oli kiehtova ja jollain merkillisellä tavalla se onnistui tukemaan tarinaa kuitenkin niin, että loppujen lopuksi viehätyin tarinan tyylistä.

July elää aikaa, jona sota lopettaa orjuuden. Vapaus ei sokeriplantaasityöhön tottuneille orjille ole kuitenkaan helppoa, sillä elämässä on haasteita, joita on vaikea käsitellä. Julyn tarina on samalla rakkaustarina ja selviytymistarina, sanojen kaikissa merkityksissä. Mikään kevyt välipala ei kirja ainakaan minulle ollut, sillä se jäi mietityttämään ja lopulta minua alkoi melkein harmittaa se, että olin lukenut kirjan alkupuolen niin huolimattomasti ja haukotellen. Kummasti punaiset langat solmiutuvat yhteen tarinan lopulla ja kertomus saa merkityksensä.

En oikein osaa pukea sanoiksi niitä fiiliksiä, jotka tämä kirja sai aikaan. Pitkään lauluun kannattaa ehdottomasti tarttua jos 1800-luvun siirtomaa-aika ja orjien elämä kiinnostavat.

Suosittelen Pitkää laulua historiallisten romaanien ystäville.


2 kommenttia:

Sanna / Luettua kirjoitti...

Minä luen tätä parhailaan ja on kyllä rakenteeltaan ja kerronnaltaan jotenkin vaikea kirja. Mutta siis tykkään tästä silti, mutta minullakin lukeminen on hidasta! Olen vasta puolivälissä, joten innolla odotan mihin tarina vie :).

Ahmu kirjoitti...

Ihan sama fiilis, mutta kannatti lukea loppuun!