Fantastinen(!) syksy

Hehkutin viime postauksessani tulevan syksyn kirjoista, joten ajattelin (ennen kuin unohdan) mainita parilla sanalla tämän syksyn kirjoista. Kävin jossain vaiheessa kustantamojen katalogeja läpi, mutta kuten aina, unohdin ottaa ylös ne, jotka aion lukea. Toisaalta, niin kuin kirjoitin jonkin aikaa sitten, minua ahdistaa ajatus siitä, että kirjabloggarina pitäisi aina olla ajan hermolla lukemassa niitä tuoreimpia uutuuksia. Tänä syksynä on kumminkin tulossa pari sellaista kirjaa, joita en aio missata vaikka kärsinkin uutuusvastarinnasta (joka on poikkeuksetta ollut ohimenevä ilmiö). Nostan siis seuraavassa esille pari syksyn fantasiakirjaa, joita odotan kovasti.

Silja Susi: Routamieli 

Torni kustantamo (marraskuu 2014)

376s.

Kättäni kirveli ja kuumotti puukon terän jäljiltä. Nyrkkiin puristetusta kädestäni valui verta rannettani pitkin. Olin viiltänyt verivalan kämmeneeni samalla puukolla, jolla valan oli vannonut kauan kuolleena maannut nainen. Uskollisuuteni soturiklaanille ja vannomalleni valalle jatkuisi suurin piirtein yhtä kauan kuin hänenkin. Verivalan sanat hakkasivat mielessäni samaa tahtia kuin nopeaksi käynyt sykkeeni. Mielessäni pyörivät vain vanhojen jumalten nimet.

Routamieli elää Pohjolassa, jossa asutaan luonnon ehdoilla ja soturiklaani valvoo rauhaa. Hän unelmoi paikasta soturiklaanin riveissä ja tulevaisuudesta rakkaansa, Ranan, rinnalla. Unelmat murenevat, kun Routamieli saa jumalilta tehtävän. Hänen on lähdettävä kauas tuntureiden taakse kuullakseen jumalten äänen.

Turussa asuvan Silja Suden esikoisromaani Routamieli on aikuisellekin lukijalle sopivaa fantasiaa. Se yhdistelee tuoreella tavalla suomalaista ja kalevalaista traditiota sekä fantasiaperinnettä.  

En missään tapauksessa voi sanoa, että pystyisin suhtautumaan Suden esikoiseen objektiivisesti, sillä olen saanut lukea kirjan varhaisen käsikirjoitusversion. Siksi onkin niin hauska seurata, kun kirja pääsee kansiin ja levitykseen. Kotimaisen fantasian kentällä on kovasti kaipailtu aikuisille suunnattua fantasiaa, ja on virkistävää, että kustantajat ovat uskaltaneet tarttua haasteeseen ja julkaista fantasiaa, joka ei ole selkeästi suunnattu lapsille ja nuorille, vaan myös aikuisemmille lukijoille. 

Maria Carole: Tulen tyttäriä

(Osuuskumma 2014)

Naarni pakotti itsensä nielemään kaiken katumuksen vaikka tiesi, ettei ollut koskaan ollut näin yksin. Mitä hän oli kuvitellut? Oli uskaltanut uhmata elämän tekemiä valintoja. Luuliko hän nyt, että elämä unohtaisi ja antaisi anteeksi?
Naarni on sotilas ja tulen sukua. Knameira, ei aivan jumala, muttei tavallinen nainenkaan. Naarni laskee vuosia palvelusaikansa loppumiseen, kunnes eräänä syysyönä hän kohtaa valolta tuoksuvan Emman ja lakkaa laskemasta.
Tulen tyttäriä on romanttista fantasiaa maailmassa, jossa jumalat elävät eristyksissä vuorellaan, ja jumalten jälkeläiset sekä ihmiset välttelevät toisiaan. Maria Carolen esikositeos keskittyy siihen, mikä elämässä on tärkeää silloinkin kun ympärillä kuohuu. 
Tulen tyttäret odotuttaa oikeastaan samasta syystä kuin Routamieli, vaikka tätä tarinaa en olekaan vielä lukenut. Calendulan blogia on sen sijaan tullut seurattua jo useamman vuoden ajan, mistä syystä hänen esikoisromaaniaan kohtaan on erityisesti odotuksia. Routamielen rinnalla Tulen tyttäret kuulostaa niin ikään aikuiseen makuun sopivalta fantasialta. 
Nyt ei sitten auta kuin odotella syksyä ja niitä hetkiä kun on mahdollista käpertyä teekupin kanssa sohvalle ja heittäytyä hyvän fantasiakirjallisuuden pariin!