Recent Posts

perjantai 17. elokuuta 2012

Siiri Enoranta: Painajaisten lintukoto

Siiri Enoranta: Painajaisten lintukoto 


Siiri Enorannan Painajaisten lintukoto (WSOY 2012) kertoo Lunnista, joka karkaa kotoaan nähdäkseen maailmaa. Hänen ratkaisuillaan on kuitenkin suuremmat vaikutukset kuin hän osasi arvata. Matkallaan todellisessa maailmassa Lunni tapaa Tuin, joka haluaa tuntea ja olla kuten ihminen. Linnut ovat kadonneet maailmasta, jossa Lunni ja Tui kulkevat, ja Lunni tietää, että hänen täytyy palata takaisin kotiin ja pelastaa se, mitä pelastettavissa on.

Painajaisten lintukoto on mystinen ja runollinen kirja, joka tuo monessa kohtaa mieleeni Inception -elokuvan. Kirjassa venytetään todellisuuden rajoja ja kuljetaan unimaailmassa. Yritin pitkään istuttaa tarinaa johonkin genreen, mutta totesin, etten osaa. Tässä on sekoitus perinteistä fantasiaa maustettuna scifimaailmojen elementeillä. Enoranta on saanut mukaan ripauksen suomalaista sävyä, mikä on aina plussaa.

Kokonaiskuvaltaan kirjasta jäi minulle sekava mielikuva, enkä oikein päässyt perille siitä mitä tapahtui. Osittain unenomainen tunnelma tuntui lumoavalta, mutta kaipa minä olen lukijana sellainen, että kaipaan jotakin kosketeltavampaa. Jos Enorannan Omenmean vallanhaltija on jäänyt mieleeni hyvinkin perinteisenä fantasiana, on kirjailijan myöhempi tuotanto ihan muuta. Minulle olisi kelvannut perinteisempikin kirjallinen ilmaisu ja kerronta, mutta ehkä tyylin kehittyminen ns. taiteellisempaan suuntaan on vaikuttanut siihen, että lahjakas kirjailija on siirtynyt pienkustantamo Robuksen leivistä WSOY:n talliin.

Vaikka Painajaisten lintukoto ei tarinana saanut minua hyrisemään innosta, on kirjan maailmassa jotakin ainutlaatuista ja kaunista. Tämä ei ole perinteisten fantasiamaailmojen toisintoa, vaan jotakin ihan uutta. Lintutematiikka ja kansanperinteen rippuset toimivat saumattomana kokonaisuutena, jotan minun näkökulmastani rikkovat ainoastaan juonen puutteet. Tarina sinällään ei ole merkillinen, mutta miljöö onnistuu kyllä vangitsemaan lukijan.

Suosittelen kirjaa luettavaksi niille, jotka haluavat lukea perinteestä poikkeavan, kauniin ja runollisen fantasiakertomuksen.

4 kommenttia:

Valkoinen Kirahvi kirjoitti...

Oh, luvussa on tämä... palaan, kun olen kirjan lukenut.

Sara kirjoitti...

Kirjan unenomaisessa maailmassa oli jotain vangitsevaa, vaikka siitä ei saanutkaan otetta kuten totesit. Kiinnostava vertaus Inceptioniin, joka on vielä katsomatta, vaikka olenkin sen hankkinut jo aika päiviä sitten. Horroskehrääjä oli mielestäni aika värisyttävä äitihahmo!

kaisu marjatta kirjoitti...

kiitos vinkistä, unet ovat hyvin rajattomia aiheeltaan. Kirjallisuudessa verraton apu luovuudessa. Sivullani Pieniä sanoja on sinulle tunnustus, sen voi hakea sieltä

Ahmu kirjoitti...

Valkoinen kirahvi: Jännää kuulla sinunkin mielipide!

Sara: Horroskehrääjä oli todella hurja! Katsasta ihmeessä Inception, siinä oli samanlaisia tunnelmia kuin tässä.

Aikatherine: Kiitos tunnustuksesta, tulen noutamaan :)