Recent Posts

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Marvi Jalo: Laukkaa kauas Lumitähti

Kesämökillä sadesäällä istuskellessa on tullut kaiveltua mökin ruhtinaallesen ja inspiroivan kirjahyllyn sisältöä. Siellä odottavat  mm. Jalna -sarja, Angelica -sarja, ja paljon paljon muuta sellaista, mitä en ole vielä tullut lukeneeksi. Sekä tietysti roppa kaupalla lapsuuden suosikkejani, joista tällä kertaa lukuvuoroon pääsi Marvi Jalon Laukkaa kauas lumitähti.

Romaani kertoo Inna -tytöstä, jonka paras ystävä muuttaa Ruotsiin. Innalla on tiedossa pitkä ja tylsä kesäloma, mutta onneksi hän saa käydä ratsastamassa naapurin Joonas -ruunalla. Yksinäinen Inna kehittelee mielikuvitusmaailman, jossa hän ei olekaan enää epävarma pikkutyttö, vaan taitava hevosnainen, joka laukkailee Lumitähti -hevosellaan preerialla lammasfarmari Peten ja karjapaimen Suen kanssa. Kerran Inna tapaa kuitenkin retkellään ihan oikeita ratsastajatyttöjä ja pääsee käymään lähiseudun ratsastuskoulullakin.

Laukkaa kauas Lumitähti on ehkä yksi parhaimpia Marvi Jalolta lukemiani hevoskirjoja. Ja näitä tuli kyllä pikkutyttönä luettua aika tavalla. Romaanissa on edelleen sama lumovoima kuin ennen, ja se herättää muistikuvia siitä, miten uskomattoman rikas lapsen mielikuvitus saattaa olla. Eikös sitä sanotakin, että ihminen vanhenee vasta sitten kun lakkaa leikkimästä? Kaiken lisäksi romaanissa on kaunista se, miten mielikuvituksen voimin Inna saa vanhasta ja laiskasta työhevosesta unelmiensa ratsun, Lumitähden, joka kerää kehuja myös ratsastuskoulun tytöiltä. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.

Taidankin tästä lähteä tallille valjastamaan villihevostani. Minne menisimme tänään? Vuorten taakse erämaahan, preerialle laukkaamaan ja syvimpiin metsiin samoamaan ja taistelemaan hurjia petoja vastaan?

Suosittelen luettavaksi pienille ja vähän isommillekin hevostytöille. Niille, jotka uskovat mielikuvituksen voimaan.

1 kommenttia:

Anki kirjoitti...

Oi, tätä äiti luki minulle ennen nukkumaanmenoa kun olin pieni! Muistan vieläkin epämääräisesti sen lumouksen, jonka se lapsen mieleeni teki. En edes ymmärtänyt kuin lopussa, että kaikki olikin mielikuvitusta! Silloin myös taisi itkettää...