Recent Posts

tiistai 12. lokakuuta 2010

Diana Gabaldon: Luiden kaiku

Saatuani tänään päätökseen Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjan herraties monennenko osan nimeltä Luiden kaiku voin vain todeta: ei, Gabaldon ei vieläkään aio lopettaa...

...Nimittäin Clairen ja Jamien tarinaa, joka on Muukalaisesta alkaen kulkenut aina 1740-luvun Skotlannista 1770-luvun Pohjois-Carolinaan. Jakobiittien kapinasta Amerikan vapaussotaan, taisteluista ja epätoivosta rakkauteen ja rauhaan, tai sitten ei.

Luiden kaiku -romaanissa pääpari Claire ja Jamie ovat aikeissa palata Skotlantiin hakemaan Jamien painokoneen toivuttuaan ensin menetyksestä, jonka sai aikaan Briannan ja Rogerin sekä näiden lasten Jemmyn ja Mandyn paluu omaan aikaansa 1980-luvulle. Kirjassa kulkee rinnakkain monta juonta: Jamien ja Clairen seikkailu vapaussodan melskeessä, Briannan ja Rogerin sopeutuminen 1980-luvun elämään, sekä heille osoitetut kirjeet, jotka Claire ja Jamie ovat kirjoittaneet omassa ajassaan ja säilöneet niin, että Brianna ja Roger saavat ne käsiinsä palattuaan omaan aikaansa. Edellä mainittujen pariskuntien lisäksi keskeiseen rooliin nousevat myös lordi John Grey ja tämän poika -tai pikemminkin Jamien avioton poika William, sekä nuori Ian, joka etsii onneaan menetettyään intiaanivaimonsa jo vuosia aikaisemmin. 

Luiden kaiku on Pohjois-Carolinan elämään keskittyneiden edellisten osien jälkeen virkistävää vaihtelua. Toisaalta lukiessa iskee epätoivo: Gabaldon tuntuu pitkittävän Matkantekijä -sarjaansa keinoja kaihtamatta. Vaikkakin hänen kirjoitustyylinsä on eläväistä ja tempaa mukaansa, herää kysymys miten ihmeen pitkään sarjaa voi jatkaa ennen kuin se menettää aivan kokonaan makunsa. Luiden kaiussa on jo muutamia ratkaisuja, jotka hämmensivät minua lukiessani kirjaa: miten vuosikausia menneisyydessä eläneillä Briannalla ja Rogerilla on varaa hankkia itselleen isänsä lapsuudenkoti Lallybroch? Miten kummassa heidän kärsivällisyytensä kestää olla lukematta vanhempien jäämistöstä löytyviä kirjeitä heti kerralla - voiko kirjeiden välityksellä muka kerrontateknisesti rakentaa vieläkin yhden romaanin, tai kenties useamman? Miten jo lähes 70-vuotias Claire voi taistella ja kamppailla antaumuksella sotatantereella ja toimia muutenkin kuin nuori nainen? Aikooko Gabaldon rakentaa tulevat romaaninsa nuoren Ianin ja kenties Jamien pojan Williamin vetovoiman varaan?

Kaiken kaikkiaan myönnän kuitenkin, että tulen tarttumaan myös jatko-osaan (-osiin?) kun sellainen ilmestyy. Luiden kaiku jättää jälkeensä lukemattoman määrän kysymyksiä, joihin on jossain vaiheessa tultava vastaus: Mitä käy Rogerille, joka palasi menneisyyteen luullessaan poikansa joutuneen kivikehän kautta väärään aikaan? Millainen mies on McKenzie, joka tuli resuisena Briannan ja Rogerin ovelle ja kertoi tulleensa menneisyydestä -vahingossa? Miten käy Stuarttien kullan, jota espanjalainen vartioi? Oliko Rogerin mystisesti kadonnut isäkin aikamatkaaja? Ja lopulta: Saavatko Claire ja Jamie viimein vanheta rauhassa?

Suosittelen... no, kannattaa lukea jos on näin pitkälle päässyt Gabaldonin Matkantekijä -sarjassa...

4 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Hyvänen aika!, katsoin sivupalkista, että olet oikein Gabaldon-fani ja minä en ole koko kirjailijasta edes kuullut...Olen siis pudonnut kyydistä jollain asemalla. Tämä on varmaan suosittu teos, sillä muistan nähneeni nämä kirjan kannet muutamassa muussakin blogissa. Olen nyt sanaton, ehkä myös osaton.

Ahmu kirjoitti...

Heh, minulla on joku Gabaldon -kausi näköjään meneillään ;) Sinun kannattaa ihan kuriositeettina tutustua Gabaldonin Muukalaiseen, mutta en toden sanoakseni usko, että tämä sarja on sinua ihastuttavaa kirjallisuutta. En tiedä miksi, mutta jotenkin kuvittelisin, että et välttämättä pidä.

Satu Ekoluoma kirjoitti...

Vähän epäilen samaa, ettei välttämättä ole Leenan juttu!

Kuvauksestasi päätellen tämä kirja on taattua tuttua laatua. ;) Pakko lukea siis. Olen myös joskus laskeskellut pääparin ikää ja miettinyt että mitenkähän pitkälle tätä hommaa oikein voidaan jatkaa, mutta tämä taitaa olla niitä tapauksia joissa on vain parasta heittäytyä tarinan vietäväksi, vaivaamatta päätään liioilla yksityiskohdilla... :)

Ahmu kirjoitti...

Näin juuri! Epäilen, että olisikohan seuraava osa sitten se viimeinen. Maksimissaan kaksi kirjaa, sitten tämä aihe on kyllä kaluttu loppuun...

Mutta jännä nähdä mitä Gabaldon meinaa sen jälkeen ruveta kirjoittamaan!