Recent Posts

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Kristiina Vuori: Kaarnatuuli



Kristiina Vuori: Kaarnatuuli
Tammi 2016
516s.
Oma ostos

Oho, niin se vaan on heinäkuu vierähtänyt ihan huomaamatta ja minulla on taas bloggaamatta monta kirjaa, jotka olen kesälomalla (ja ennen kesälomaa) lukenut. Bloggausrytmi on päässyt tämän vuoden aikana jotenkin pahemman kerran repsahtamaan, mutta blogi on yhä hengissä siitä huolimatta, että päivittyy vähän miten sattuu.

Kristiina Vuori on lunastanut historiallisilla romaaneillaan paikan yhtenä luottokirjailijoistani. On kiva tietää, että joka vuosi ilmestyy yksi tuhti lukuromaani, jonka parissa saa mukavasti menemään aikaa. Toivottavasti kirja/vuosi tahti ei käy kirjailijalle liian raskaaksi, romaanit ovat kuitenkin melko mötkäleitä ja vaativat kaikesta päätellen myös paljon taustatyötä. Kaarnatuulessa Vuori on ottanut keskeiseksi hahmokseen tällä kertaa todellisen historiallisen henkilön, Valpuri Innamaan.

1500-luvun Turkuun sijoittuva Kaarnatuuli kertoo Valpurista, joka miehensä Henrikin kuoleman jälkeen joutuu ottamaan ohjat käsiinsä ja toimimaan itsenäisenä naisena aikana, jolloin naiset olivat miehen omaisuutta siinä missä talo ja karja. Vuoren Valpuri on vahva persoona, joka kaipaa myös rakkautta ja ystävyyttä, vaikka kumpainenkin on vaikea saavuttaa omaa etua tavoitellessa. Vuori kutoo Valpurin tarinasta mielenkiintoisen kokonaisuuden, eikä historiallinen hahmo tunnu karikatyyriltä, vaan Valpurissa on oikeasti eloa.

Vuori on sujuva kirjoittaja, jonka tyyli on kehittynyt jokaisen kirjan myötä. Tekstissä käytetään vanhoja sanoja ja termejä, jotka tuovat tekstiin mukavan, vanhahtavan sävyn ja tempaavat lukijan keskiajan maailmaan. Vaikka periaatteessa alan olla hiukan kyllästynyt nykyään niin suosittuun ja trendikkääseen keskiajan/renessanssin Turun miljööseen, Vuori kuvaa aikaa uskottavasti ja elävästi. 

Kaarnatuulessa myös juonen kuljetus toimii. Vaikka tarinan juoni on elämänkerralliseen tapaan aika yllätyksetön ja tapahtumat seuraavat toisiaan ilman kovin suuria käänteitä, teksti vetää mukaansa ja tarinaa on herkullista lukea. Mielestäni Vuoren romaanien heikkous piilee niiden lopuissa; oikeastaan jokaisen romaanin loppu on tullut vastaan yllättäen, ihan kuin kirjailijalla olisi ollut vaikeuksia lopettaa teksti.

Kustantamolle hiukan risuja kirjan ohuista sivuista! Hämmästyin ensin "ohutta" historiallista romaania, kunnes tajusin, että 500 sivuinen teksti on tiivistetty tavallista ohuemmille sivuille. Olen ehkä materialisti, mutta tykkään pidellä paksuja kirjoja käsissäni...

Suosittelen kirjaa historiallisten romaanien ystäville.





1 kommenttia:

Mai Laakso kirjoitti...

Tämä oli jälleen huikea historiallinen romaani Vuorelta, jotka olen lukenut kaikki.
Turussa on vielä rouvan nimen mukaan nimetty katukin, joten todellinen mahtinainen hän on ollut aikoinaan.