Recent Posts

torstai 27. elokuuta 2015

Philippa Gregory: Sininen herttuatar



Philippa Gregory: Sininen herttuatar
Bazar 2014
560s.
Kirjastosta

Kesä on historiallisten romaanien aikaa. Kesälomallani kirjastosta tarttui mukaan Philippa Gregoryn Sininen herttuatar. Kirjailija on kunnostautunut erityisesti historiassa varjoon jääneiden naishahmojen kuvauksessa. Muun muassa siksi olenkin tarttunut hänen kirjoihin suurella mielenkiinnolla, sillä Tudorien, Ruusujen sodan ja muiden historiallisesti kiinnostavien ajanjaksojen osalta on tullut luettua niin uuvuttavan monta miesnäkökulmasta kerrottua kirjaa, jotka ovat toki sellaisenaan ansiokkaita ja hyviä, mutta unohtavat noin 50% siitä, mistä maailma oikeasti koostuu. 

Romaani kertoo Luxemburgien sukuun kuuluvasta Jacquettasta, joka on ensin neitsytvaimoja alkemiasta innostuneen Bedfordin herttuan, myöhemmin tämän aseenkantajan kanssa. Jacquetta päätyy Englannin hoviin kuningasparin lähimmäiseksi uskotuksi, ja joutuu seuraamaan sivusta Ruusujen sodan alkuvuosia ja Englannin hovin kulissien kuohuja.

Jacquettan tarina ei sinällään ole kovin tapahtumarikas, mutta Gregoryn vahvuutena ei nimenomaan ole sotaisien tapahtumavyöryjen kuvailu, vaan se millä tavalla hän nostaa naisen arjen osaksi historiallisia tapahtumia, jotka muutoin ovat tulleet tutuksi koulun penkeiltä ja historiankirjojen sivuilta. Sekä lukemattomista historiallisista televisiosarjoista. Gregoryn Valkoinen kuningatar löytyykin televisiosarjana ja kirjasarjan muutkin osat kannattaa lukea, jos Ruusujen sodan aikaisten naisten historia kiinnostaa.

Gregoryn kerrontatyyli on historialliselle romaanille muuten ominainen, paitsi preesens taivuttaa lukijan kokemaan tapahtumat jotenkin konkreettisempina. Gregoryn tekstiä on mukava lukea, vaikka alkuun vierastinkin aikamuotovalintaa.

Suosittelen kirjaa historiallisten romaanin ystävälle.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Helena Sinervo: Runoilijan talossa



Helena Sinervo: Runoilijan talossa
Tammi 2004
240s.
Omasta hyllystä

Olen näin kesäiseen aikaan ollut hävettävän laiska kirjaamaan edes muutamaa riviä lukemistani kirjoista. Helena Sinervon Runoilijan talossa -kirjan nappasin omasta hyllystäni mukaani lähtiessäni heinäkuun alkupuolella kesän lomamatkalleni. Olen lukenut kirjan aikaisemminkin, niin ikään lentokoneessa kun joskus kävin Barcelonassa. Tällä kertaa matka ei suuntautunut niin etelään, mutta lyhyempikin lentomatka riitti ajaksi lukaista kirja uudelleen.

Runoilijan talossa on proosamuotoon kirjoitettu fiktiota ja faktaa sekoitteleva kertomus runoilija Eeva-Liisa Mannerista. Runoilija oli minulle teinivuosina tärkeä, ja tavoitan hänen runoissaan vieläkin sen lumon, johon rakastuin lukioikäisenä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin Espanjaan, jossa Manner vietti aikaa ja viimeisteli ja kirjoitti runojaan.

Sinervo on tavoittanut teoksessaan Mannerin runojen kielen, joka on kauniisti polveileva, unenomainen. Toisaalta asia vähän häiritsi; tuli sellainen olo, että kyseessä ei ole Sinervon äänellä kirjoitettu teos vaan jäljitelmä, jonka on tarkoitus luoda se illuusio ja vaikutelma, että kertojana on nimenomaan Manner. Mutta tietysti siitähän kirjallisuudessa osittain on kysymyskin: luoda lukijalle mielikuvia kertojasta, häivyttää kirjailija taustalle. Jokin outo ristiriita Runoilijan talon aiheuttamassa fiiliksessä kuitenkin oli, enkä pysty ihan sitä tavoittamaan. Ehkä ongelma piili omalla kohdallani siinä, että olen lukenut Manneria niin paljon, ja Runoilijan talossa kuulosti Mannerilta mutta ei ollutkaan Manneria. Hämmentävää.

Runoilijan talossa on hieno ja mielenkiintoinen tapa lähestyä todellista henkilöhahmoa. Sinervon valitsema lähestymistapa on ehkä vähän riskaapeli, mutta ehdottomasti paljon mielenkiintoisempi kuin perinteinen elämänkerta. Tätä luki mielellään.

Suosittelen runouden ja kauniiden sanojen ystäville.


perjantai 14. elokuuta 2015

Runokuvia: Aamu tuli niitylle







Aamu tuli niitylle,
hevoset syntyivät sumusta.
Miten hiljaisia ne olivat,
joku nojasi päätään herransa haarniskaan,
hengitys kohosi lämpimänä,
kostea silmä kiilsi hämärässä,
karva kuin nukka Kasbahin matonkutojien sormien jäljiltä, 
turpa pehmeämpi kuin fallos. 

Eeva-Liisa Manner 
(kokoelmasta Näin vaihtuivat vuoden ajat)


tiistai 11. elokuuta 2015

Elina Rouhiainen: Jäljitetty



Elina Rouhiainen: Jäljitetty
Tammi 2014
483s.
Kirjastosta

Elina Rouhiaisen Jäljitetty oli sattumalta kesäkodin pikkukirjastossa heinäkuun alussa, joten nappasin sen luettavakseni. Kirjasta bloggaaminen (ja muutamasta muustakin kirjasta!) jumitti kesäkiireiden (minkä kiireiden?) takia, mutta muistinpa sentään vielä lukeneeni sen.

Uhanalaisen jälkeen tuli sellainen fiilis, että en taida lukea Susirajan tulevia osia. Ei siksi, että kirjat olisivat jotenkin huonoja, e vain päässyt mukaan fiilikseen ja takerruin liikaa yksityiskohtiin, jotka eivät olleet tarinan kannalta välttämättä olennaisia. Jäljitetty oli kuitenkin melko mukaansatempaava ja menevä kirja, vaikka koinkin monta WTF-momentia (sukulaislapsilta opittu uusi sana!) kirjaa lukiessani.

Jäljitetyssä Raisa aloittaa opintojaan Taideteollisessa korkeakoulussa, mutta ei koe viihtyvänsä opinahjossaan. Löydettyään kadonneen kaksoisveljensä, hän päätyy velipojan kanssa Kreikkaan selvittelemään omia yliluonnollisia kykyjään. Leijonanosa kirjasta kuluu True Bloodin hengessä: minulle ihmissusissa olisi ollut jo riittävästi, mutta Rouhiainen tuo tarinaan mukaansa lisää mytologioita. Lopussa taistellaan kohtaloa vastaan ja romantiikalla on tietysti oma osansa kuvioissa.

Jäljitetty seuraa uskollisesti paranormaalin romantiikan genreä lainaillen genren teoksista teemoja juonikulkuunsa. Kolmiodraamat ovat tuttua kauraa Twilightista ja jokin Raisan iskemässä surffaripojassa tuo mieleeni Annukka Salaman faunoidi-kirjasarjan romanssit. Kreikkalainen mytologia oli omiaan repäisemään lukijan ihan toiseen maailmaan, mutta toisaalta kirjaa lukiessa tuli sellainen olo, että tarina olisi voinut sijoittua ihan vain Suomeen sen sijaan, että pakkaa sekoitetaan erilaisilla myyteillä, ennustuksilla ja muilla fantasiagenren kliseillä. Kun nyt pääsin valittamaan, niin totean vielä Raisan olevan henkilöhahmona sellainen, josta en jaksaisi lukea yhtään: tyttö jättää noin vain paikkansa Suomen tavoitelluimmassa taidealan korkeakoulussa ja käyttäytyy muutenkin ihan käsittämättömästi. Ehkä hahmon perimmäiset motiivit eivät avautuneet minulle niin, että olisin pystynyt hyväksymään hänen käytöksensä, nyt se vain tuntui oudolta.

Vaikka Susiraja -sarja ei ole aivan voittanut minua puolelleen, on sanottava, että Rouhiainen onnistuu kirjoittamaan koukuttavasti ja vetävästi, ja kirjat ovat varmasti juuri sitä, mitä teini-ikäinen, Twilightinsä lukenut lukija kaipaa. Tässä on kaikki ne ainekset, jotka saavat lukijan taketumaan kirjaan ja kääntämään vielä yhden sivun, vaikka kellon viisarit näyttävät jo yötä.

Suosittelen kirjaa paranormaalin romantiikan ystäville.



lauantai 8. elokuuta 2015

Kolmen kirjan haaste

Kuutar heitti minulle kolmen kirjan haasteen, jossa ideana on listata kolme sellaista kirjaa, jotka on blogin aikana lukenut ja blogannut ja jotka haluaisi lukea uudelleen. Haaste on minulle helppo ja mieluinen; perustin näet blogini aikoinaan osittain sen takia, että minulla on paha tapa lukea samoja kirjoja uudelleen ja uudelleen, ja arvelin blogin motivoivan lukemaan myös uutuuksia ja sellaisia kirjoja, joihin ei mukavuudenhaluisena viitsi tarttua. Siinä suhteessa Vinttikamari on toiminut hyvin, koska olen vähentänyt kirjojen uudelleenlukua ja tarttunut ennakkoluulottomammin myös uutuuskirjoihin.

Olen lukenut blogini aikoina tosi monia hyviä kirjoja, joista osa on pitkäaikaisia suosikkeja. Nämä seuraavat kolme eivät ole siis välttämättä blogiaikani kolme parhainta kirjaa, mutta joka suhteessa sellaisia, joihin voisin ja haluan palata vielä uudelleen.

Tuulen viemää (Margaret Mitchell): Klassikkoromaani joka yllätti. Tartuin kirjaan äidin kannustamana pitkin hampain ja rakastuin siihen.

Ready Player One (Ernest Cline): Luin kirjan läpi niin vilpittömän jännittyneenä, että pitäisi palata tähän uudelleen ja lukea kirja oikeasti ajatuksella.

Noidan Rippi (Susan Fletcher): Ihana, ihana kirja Skotlannista. 

Haaste näyttää kiertäneen jo tosi monessa blogissa, joten tällä kertaa en haasta muita bloggareita mukaan.