Recent Posts

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Briitta Hepo-oja: Siilin kuolema


Briitta Hepo-oja: Siilin kuolema
Myllylahti 2015
287s.
Oma ostos

Briitta Hepo-ojan esikoisromaani Siilin kuolema jyräsi lukulistallani muutaman muun kirjan ohi, sillä tiesin saavani luettavaksi kirjan, joka sopivasti itkettää ja naurattaa. Paras lienee mainita, että olen saanut lukea romaanin käsikirjoitusversion jo aikaisemmin, eli täysin objektiivinen en mielipiteissäni varmaankaan osaa olla.

Siilin kuolema kertoo 15-vuotiaasta Artusta, jolla kaikki tuntuu menevän pieleen. Vanhemmat eivät tajua, ystäviä ei juurikaan ole ja muutenkin hänestä tuntuu siltä, että ihmiset kiinnittävät elämässä huomiota ihan vääriin asioihin.

Siinä se oli oikeassa. Mä en ymmärtänyt isää. Millä vuosikymmenellä se eli? Se paasasi vielä hetken armeijan hyvistä puolista ja lisäsi samaan hengenvetoon, ettei sillä isänmaallisuudesta huolimatta ollut mitään ulkomaalaisia vastaan, minkä todisti se, että se oli nainut ruotsalaisen. Jos isän päästi puhumaan politiikasta, se ei lopettanut ollenkaan. Mä tipuin äkkiä kärryiltä. Ilmeisesti saarnan ydin oli sisu, sauna ja Sibelius. Mä en tuntenut itseäni ollenkaan sisukkaaksi, sauna pahensi astmaani ja Sibeliuksenkin sietäminen oli nykyisin vähän niin ja näin. (Hepo-oja: Siilin kuolema, s.54)

Tarinan keskiössä ei niinkään ole nykynuortenkirjoille tyypillinen vauhdikas juonenkuljetus, vaan ennemmin hahmojen välinen vuorovaikutus, riemukas dialogi ja nuoruuden kuvaus. Hepo-oja uskaltaa luottaa siihen, että hahmot kannattelevat tarinaa: oli virkistävää lukea välillä sellainen nuortenkirja, johon ei ole yritetty sisällyttää vauhdikasta, polveilevaa juonta. Kirjailijan tyylistä tulee mieleen Jukka Parkkinen, eikä pelkästään tarinan rakenteen vaan myös humoristisen kielen ansiosta.

Periaatteessa surullistenkin teemojen joukkoon upotettu huumori on yksi Siilin kuoleman vahvuuksista. Nautin myös kirjan dialogista, joka vangitsee uskottavalla tavalla sisarusten väliset suhteet. Perhekuvaus onkin romaanissa keskeisessä osassa. Erilaisia teemoja tarinassa on paljon, mutta ainakaan minua se ei lukijana haitannut. Siilin kuolema oli minulle ajatuksia herättävä kirja, jonka kaikki koukut eivät välttämättä avaudu ensimmäisellä lukukerralla. Myös tarinan kielellä oli mukava herkutella:

Huoneeseen lepatti hiljaisuus, se viipyi pitkään, kiersi kattolampun luo ja istahti sen päälle, tarkkaili meitä siellä ja ravisteli hentoja mutta kylmiä siipiään. (Hepo-oja: Siilin kuolema, s.83)

Siilin kuolema on luettu myös Lastenkirjahyllyssä, jossa kehuttiin kirjan sujuvaa kieltä, mutta kritisoitiin diagnosoinnin soluttautumisesta nuortenkirjallisuuteen. Itse taas pidin varsin luontevana, että nykymaailman tapaan myös tarinan nuorten ongelmille yritetään keksiä jokin nimi tai diagnoosi. Kirjallisuudenhan kuuluukin olla oman aikansa peilikuva.

Suosittelen Siilin kuolemaa ajatuksia herättävien nuortenkirjojen ystäville. Tämän kirjan parissa saa nauraa ja itkeä.

1 kommenttia:

Mai Laakso kirjoitti...

Kiitos lukuvinkistä ja hyvää pääsiäistä :)