Recent Posts

perjantai 10. lokakuuta 2014

Hannu Niklander: Luon katseen luoteeseen


Hanna Niklander: Luon katseen luoteeseen
Robustos 2014
208s.
Kustantajalta

Suomen kirjailijaliiton varapuheenjohtajana toimivan Hannu Niklanderin Luon katseen luoteeseen on kokoelma nimensä mukaisesti Euroopan luoteiskolkkaan sijoittuvista maista kertovia esseitä. Essee on tyylilajina minulle aika vieras, enkä tiennyt ollenkaan mitä odotin tarttuessani kirjaan. Lähinnä Niklanderin valitsemat mielenmaisemat kiinnostivat, sillä itsekin olen kokenut Euroopan luoteiskolkan yhdeksi mielenkiintoisimmista potentiaalisista matkakohteista. Vaikka kirjan alaotsikkona onkin "Matkakertomuksia Pohjolasta", pelkkä matkakuvauskokoelma kirja ei ole.

Niklanderin kerrontatyyli on soljuva, rupatteleva. Tekstiä lukiessa tulee sellainen olo kuin istuisi takkatulen ääressä ja kuuntelisi jonkun toisen matkakertomuksia. Niklander piipahtaa suosikkikaupungeissaan kuten Turussa ja Uppsalassa, ja jatkaa matkaansa käyden muun muassa Norjassa, Färsaarilla ja Islannissa. Välillä rupatellaan Carl von Linnéstä, välillä pohditaan pikkuvaltion tulevaisuutta.

Niklanderin kirjasta tulee mieleen nippu maailmalta lähetettyjä postikortteja. Ei tietystikään sellaisia perinteisiä turistikortteja, joissa lukee latteuksia kuten "Terveissi Turuust", "Lämmintä on, ollaan uitu ja syöty" jne. Vaan niitä postikortteja, joissa on tarkoin valittu kuva, ja jotka on kirjoitettu täyteen pieniä, huolella piirrettyjä ja valittuja kirjaimia. Kirjaa lukiessa tulee kaipuu matkalle, mutta ei sillä tavalla kuin matkailulehtiä tai Tjäreborgin katalogia selatessa. Niklander houkuttelee katsomaan, ihmettelemään ja ymmärtämään toista maata ja maan tapaa olla.

Joulupukit ovat kuin paavit, ainutlaatuisia ja valtaansa jakamattomia, he esiintyvät asiansa ainoina oikeina edustajina. Niin kuin Rooman paavilla oli vastapaavinsa Avignonissa, niin on Nuukin joulupukilla vastapukkinsa Rovaniemellä. Toisiaan he eivät ole tunnustaneet eivätkä sovussa jakaneet laajoja etupiirejään.
     Käyn joulupukin kahvilassa. Jouluiset mausteet tuoksuvat näin syyskuun alussa, mutta ovathan täällä vuodenajat muutenkin erikoiset, pihalla vasta voikukat kukkivat ja tuntu on kuin koulun kevätjuhlaan mennessä. (Niklander: Luon katseen luoteeseen, s.194-195)

Luon katseen luoteeseen on mukava pieni kirja joka mahtuu vaikka reissulukemiseksi matkalaukun sivutaskuun. Ainoastaan kirjan pienet marginaalit harmittivat lukiessa, sillä sormien ote kirjan reunasta oli jättää tekstin piiloon. Luon katseen luoteeseen oli joka tapauksessa mukava seuralainen kynttilänvaloisina syysiltoina.

Suosittelen Niklanderin Luon katseen luoteeseen -kirjaa jokaiselle matkakuumetta potevalle. Niille, joiden mielestä matkustaminen on muutakin kuin iltapäivä hotellin uima-altaalla auringon paahteessa.

0 kommenttia: