Recent Posts

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Kristiina Vuori: Disa Hannuntytär


Kristiina Vuori: Disa Hannuntytär
Tammi 2014
459s.
Arvostelukappale

Kyllä nyt tänä keväänä on historiallisen romaanin ystäviä hemmoteltu oikein toden teolla. Tuntuu siltä, että pitkästä aikaa kustantamojen uutuusluetteloissa on useita sellaisia kirjoja, joiden ilmestymistä oikein malttamattomana tai ainakin varsin toiveikkaana odotan. Vaikka en erityisemmin innostunut Kristiina Vuoren edellisestä kirjasta, Siipirikosta, odotin Disa Hannuntytärtä mielenkiinnolla. Ja kyllä kannatti.

Kirjan nimihenkilö Disa joutuu pakenemaan isänsurman tehneen nuoren poikansa kanssa Turkuun. Leskenä Disa on vapaampi kuin koskaan aikaisemmin, mutta huoli pojasta on suuri, sillä miehen sukulaiset tahtovat pojan ja Disan vastuuseen Martti Björninpojan kuolemasta. Turussa Disalle turvaa tarjoavat Turun linnan jykevät muurit ja linnanherra Knut Bonpoika Grip. Disa huomaa, että hänen väkivaltaisen aviomiehensä tuvassa pelokkaaksi muuttunut sydän sykkii myös laivuri Sebastian Tarsille. 1300-luvun lopun Turussa eletään kuitenkin jännittäviä aikoja, eikä Disa halua ajatella muuta kuin poikaansa ja sitä miten he pysyvät turvassa.

Disaa hävetti, ja samassa hän muisti sen nolon unelmointinsa, johon oli sukeltanut toisinaan kun Martti oli vaatinut oikeuksiaan häneen. Silloin se oli ollut vain viatonta leikkiä. Tai ei, ei leikkiä vaan pelastumiskeino, piintynyt tapa häivyttää liian ankara todellisuus. Mutta nyt, nyt tuo haaveubien jalopeura kyykki vastapäätä Disaa ja oli liiankin totta, aivan liian lihallinen. Vastahan Disa oli selviytynyt yhden miehen kourista ja nyt hän jo toivoi pääsevänsä toisen alle. Ja vieläpä Viljamin läsnäollessa. (Vuori: Disa Hannuntytär, s.122)

Aloitin kirjan hiukan epäluuloisena, koska olin juuri lukenut Morren kirjoituksen, jossa hän mainitsi jättäneensä kirjan kesken. Kirja imaisi minut kuitenkin mukaansa, vaikka ymmärrän kyllä kritiikin, joka on kohdistunut Disan hahmon kehitykseen. Alistettu, piesty vaimo ottaa ohjat nopeasti omiin käsiinsä ja toimii aktiivisena päähenkilönä. Toisaalta kirjan loppupuolella Disa ajautuu jälleen alistumaan kohtaloonsa, ja lukija ymmärtää, että hänen hahmolleen tällainen toiminta on tyypillistä: miehen valtaan alistuminen ja toisaalta itsenäinen toiminta silloin, kun miestä ei ole lähipiirissä. Tavallaan tämä tekee Disan hahmosta mielenkiintoisen.

Disan hahmo oli muutenkin mukavalla tavalla kotimaisen historiallisen romaanin traditiosta poikkeava. Disa ei ole mikään hento, hoikka tyttönen, vaan useita lapsia synnyttänyt leskinainen. Disan lisäksi kirjassa on myös muita herkullisia henkilöhahmoja, kuten Disan suosiosta kisaavat laivuri Basti sekä Knut Bonpoika. Loppujen lopuksi ihmissuhdemättö ja romanssi ovat tarinassa varsin keskeisessä osassa ja minulle se sopi mainiosti. Basti on parhaimmillaan kuin sankaritarujen Aragorn, hiukan salaperäinen muukalainen, jolle tarinan päähenkilön sydän sykkii. Ainoa henkilöhahmoihin liittyvä kritiikkini kohdistuu Disan ja hänen poikansa Viljamin suhteeseen. Viljami on kyllä merkittävä tekijä, hahmo jonka toiminta ja jonka elämänkohtalo säätelee oikeastaan kaikkia kirjan tapahtumia. Valitettavasti pojannassikka jää tyhjäksi kuoreksi, eikä edes Disan äidinrakkauden välityksellä jää sellaista kuvaa, että hahmo on oikeasti niin merkittävä kuin on.

Vuoren kieli on historiallisen romaanin traditioon nojaavaa, tietoa menneestä ajasta tulee paljon, mutta toisaalta jos se kiinnostaa lukijaa, niin mikäs siinä. Ainut minua kiusannut ratkaisu olivat preesensissä kirjoitetut pätkät: ymmärsin kyllä preesensin tarkoituksen, mutta siitä huolimatta kohdat tuntuivat irrallisilta ja irtaannuttivat minut tekstistä.

Vuoren Disa Hannuntytär oli hieno lukuelämys, otteessaan pitävä historiallinen romaani, joka tempaisi lukijansa mukaan menneisyyden Turkuun, linnan kapeille käytäville ja kaupungin kujille. Ehdotonta luettavaa romantiikannälkäiselle historianystävälle. Kirjan taustatyö on selvästi tehty huolella, joten tätä lukiessa voi vain nauttia ja kuunnella historian havinaa.

Suosittelen kirjaa luettavaksi kaikille keskiajasta kiinnostuneille historiallisen viihteen ystäville. 

7 kommenttia:

Morre kirjoitti...

Hyvä, että viihdyit tarinan parissa kumminkin!

Keskeyttämisissä on aina vähän sekin puoli, että kyseessä voi olla ihan vain väärä ajankohta ja mielentilakin...

Ahmu kirjoitti...

Näinpä juuri, itsellänikin moni kirja jää kesken mutta myöhemmin ne tuntuvat ihan erilaisilta! Kai siihen vaikuttaa senhetkinen mielentilakin aika tavalla :)

Mai Laakso kirjoitti...

Olen lukenut Vuoren kaksi aiempaa kirjaa ja Disa on varauslistalla. Uskon, että en jätä kesken, sillä tykkäsin aiemmista kirjoista tosi paljon :)

Jukka-Pekka kirjoitti...

Luen itse parhaillaan tätä kirjaa ja pidän kovasti.

Ahmu kirjoitti...

Minä luulen, että tämä on Vuoren kirjoista suosikkini! Näin jälkikäteenkin kirjasta jäi sellainen tunne, että voisin vaikka tarttua siihen uudenmankin kerran jossain vaiheessa...

Mai Laakso kirjoitti...

Tämä oli kyllä suosikkini Vuoren kirjoista :)

Ahmu kirjoitti...

Mai Laakso: Ehdottomasti minunkin suosikkini!