Recent Posts

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Pamela Druckerman: Kuinka kasvattaa bébé

                  

Olen joutunut tässä viimeisten kuukausien aikana toteamaan, että oma kirjoittaminen ja kaikki siihen liittyvä työ (kuten tällä hetkellä kurssille osallistuminen) syövät ihan hirveästi aikaa ja energiaa. Illalla silmät alkavat lurppua siinä vaiheessa, kun pitäisi rentoutua ja tarttua kirjaan. Kai se on vain todettava, että lukemiselle on viime aikoina jäänyt tavallista vähemmän aikaa, eikä asiasta kannata stressaantua, vaikka välillä tuntuu että pitäisi. Olen kuitenkin ehtinyt lukea vähän jotakin, muun muassa dystopiaa (siitä myöhemmin) ja kulttuurisidonnaista lastenkasvatusta...

Ranskalaisesta lastenkasvatuksesta kertova Kuinka kasvattaa bébé -pokkari tarttui kirjakaupasta mukaan, kun ympärilä oleva ystäväpiiri on alkanut huolestuttavasti kantaa mukanaan vaippakasseja ja pieniä nyyttejä, jotka pitävät outoa ääntä ja kuolaavat. Kulttuurintutkijana kirjan lähtöasetelma tuntui mielenkiintoiselta: mitä amerikkalaisäiti näkee ja kokee kasvattaessaan esikoistaan Pariisissa. Kirjan kirjoittanut Pamela Druckerman kertoo omakohtaisiin kokemuksiinsa perustuen ranskalaisen ja amerikkalaisen lastenkasvatuksen eroista ja vertailee niitä tapoja, joilla pienet uudet ihmiset tutustutetaan maailmaan.

Minulla ei ole mitään käsitystä eikä edes etäistä mielikuvaa lastenkasvatuksesta, mutta luin tämän ihan puhtaasta mielenkiinnosta sitä kohtaan, miten erilaisin tavoin eri kulttuureista tulevat ihniset suhtautuvat niinkin luonnolliseen asiaan kuin lapset. Toisaalta ranskalainen tyyli tuntuu aika karulta (lapsen annetaan itkeskellä sängyssä yksinään), toisaalta oivaltavalta (lapselle annetaan tiukat rajat, joiden sisällä vapaus toimia). On vaikeaa uskoa, että minkäänlaisia neuvoja voisi noudattaa käytännössä, ellei ole kulttuurin antamaa sisäistä tietoa siitä, miten asioiden kuuluu olla: juuri tähänhän kulttuurierot perustuvat, sillä ihmiset yleensä toimivat intuitiivisella tavalla sen mukaan, miten heidät on ohjattu toimimaan. En silti väitä, etteikö kirjasta olisi iloa jollekin, joka pähkäilee lastenkasvatukseen liittyviä kysymyksiä.

Kirja on kirjoitettu amerikkalaiseen tyyliin rupattelevasti, mutta se on hauska, oivaltava ja aika mielenkiintoinen teos, jota voi hyvinkin lukea niin lastenkasvatusoppaana, kokemuksena maahanmuuttajan arjesta, tai kertomuksena kulttuurieroista. Kirjan sisältämiin vinkkeihin en osaa sen enempää ottaa kantaa, muuta kuin toteamalla, että ylenmääräisen stressaamisen vähentäminen ja murehtiminen tekee varmasti hyvää ihan jokaiselle riippumatta siitä onko perheessä lapsia vai ei.

Suosittelen Kuinka kasvattaa bébé -kirjaa kaikille lastenkasvatuksesta ja kulttuurieroista kiinnostuneille.

0 kommenttia: