Recent Posts

maanantai 17. syyskuuta 2012

Jaakko Laitinen: Kuolema Ulan Batorissa

Jaakko Laitinen: Kuolema Ulan Batorissa (Into 2012) 298s.
Liikutaan Mongolian Ulan Batorissa 80-luvulla. Suomalainen lääkäri Jack on lähtenyt stipendiaattina reissuun tarkoituksenaan tutustua paikalliseen kansanlääketieteeseen. Kukaan ei oikein tunnu tietävän Jackin matkasuunnitelmista mitään. Lääketieteeseen tutustumisen lisäksi Jack istuu baarissa ryyppäämässä, pelkää poliiseja ja etsii itseään.

Olen ollut aina aika kiinnostunut toisista kulttuureista ja vieraista mentaliteeteista. Ehkä antropologiaakin sivuava koulutukseni on osasyynä tähän. Odotin Kuolema Ulan Batorissa -romaanilta tutkimusmatkaa vieraaseen maahan, mutta päädyin raapaisemaan keski-ikäisen suomalaismiehen sielunmaisemaa. En tiedä mitä siitäkin pitäisi ajatella.

Kaikesta päätellen Kuolema Ulan Batorissa on ainakin jossain määrin omaelämänkerrallinen teos. Kirjailija Jaakko Laitinen on eläkkeellä oleva ylilääkäri, jonka olettaisin kokeneen ja nähneen maailmaa. Harmi, että Laitinen ei saa täysin välittymään Mongolian kulttuurin omaleimaista tunnelmaa, tai sitten tosiaan on niin, että suurten naapurimaiden varjot ovat kallistuneet 80-luvulla Mongolian yli niin, että kansakunnan luonteenpiirteet eivät ole löydettävissä tämän kirjan sivuilta. Jäin myös miettimään onko suomalaiskorvaan oudonkuuloinen Jack kirjailijan pseudonyymi. En keksinyt muuta selitystä sille, miksi kirjan suomalaisella päähenkilöllä on niin vieras, mutta toisaalta kirjailijaan viittaava nimi.

Jotta kirja-arviostani ei tulisi liian kriittinen, on syytä todeta, että alle 30-vuotiaana humanistinaisena en ehkä kuulu kirjan kohderyhmään. Puhekielen, kirjakielen ja "huonosti puhutun kielen" välillä tempoileva kerronta, uuvuttavat dialogit ja paikallaan polkeva juoni saivat turhautumaan. En yhdy takakannen mainintaan "tiivistunnelmaisesta jännäristä". Kirjan nimen kuolemakin vaikuttaa enemmän symboliselta kuin konkreettiselta. Tarinan jatkumossa olleet teemat paljastuvat viimeisillä sivuilla. Tästäkö koko kirjassa olikin kysymys?

Toisaalta luin kirjaa muutenkin väärien silmälasien läpi. Lähdin lukemaan takakannen kuvailemaa matkakertomusta ja jännäriä, mutta mielestäni kirja pyörteili ennemminkin identiteettikysymysten äärellä. Vasta lopussa minä heräsin, kun viimein alkoi tapahtua. Ja sitten kirja loppuikin.

Mutta ei se mitään. Epäilemättä Laitisen Kuolema Ulan Batorille löytyy oma lukijakuntansa. En ole varma kenelle kirjaa suosittelisin, mutta ehkä tähän kannattaa tarttua, jos vaikka löytäisi rivien välistä enemmän kuin minä löysin.

2 kommenttia:

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Oi. Melkein jo innostuin pelkän kirjan nimen takia, sillä olen käynyt Ulan Batorissa ja Mongoliassa, mutta enpä taida minäkään kuulua kohderyhmään...

Ahmu kirjoitti...

Hei lue ihmeessä ja kerro tavoittaako tämä oikean Mongolian ja Ulan Batorin hengen! Olisi tosi mielenkiintoista kuulla jonkin sellaisen kokemus, joka on nähnyt ja kokenut (ja jos et saa sinne maailman laidalle hommattua kirjaa, niin voin laittaa omani postissa sinulle terveisinä täältä ;)