Recent Posts

lauantai 11. kesäkuuta 2011

John Ajvide Lindqvist: Kuina kuolleita käsitellään

Huh. Susan Fletcherin Noidan ripin jälkeen oli vaikea löytää mitään kirjaa, joka tekisi mieli lukea. Aloitin muutamaa, mutta työnsin ne sivuun ensimmäisten lehtien jälkeen. Lindqvistin Kuinka kuolleita käsitellään tempaisi kaikessa karmeudessa mukaansa, eikä se onneksi muistuta millään muotoa Noidan rippiä ja näin ollen paluu "Noidan ripin jälkeiseen elämään" sujui sen enempiä vertailuja tekemättä.

Mutta tosiaan: mikä karmaiseva kirja. Makaan kesäkodin kuistilla ja lämpömittarin lukemat hipovat 32 astetta. Hiki valuu otsalla, pääkin särkee kun matalapaine velloo seudun yli ja ukkonen hyrähtelee jossain kaukana harjujen toisella puolella. Ja mitä minä teen: luen elävistä kuolleista, jotka yhtenä helteisenä ja päänsärkyisenä päivänä heräävät henkiin Tukholmassa ja lähialueella. Romaanissa seurataan tätä karmeaa tapahtumaa eri henkilöiden näkökulmista tarkasteltuna, yhdellä kuolleista nousee pieni poika, toisella vanha isoisä. Yhtä kaikki, rakkaitaan kaipaavat saavat pian todeta, että rajan takana käyneet eivät ole enää sellaisia kuin olivat ennen.

Lindqvistin Kuinka kuolleita käsitellään on hengeltään vähän kuin Stephen Kingin Uinu uinu lemmikkini, mutta jollain tavalla vieläkin kalmaisempi. Minulla on lukijana se vaikeus, että niin sanotun spekulatiivisen fiktion puolelle luisuvat teokset ovat minusta yleensä vain tosi outoja. Kaikki mikä ei ole selvästi fantasiaa tai sitten arjen realiteetit käsittävää kuvausta menee harmaalle alueelle. Lindgvist hiihtelee romaanissaan sujuvasti tässä suossa ja silti näköjään onnistun lukemaan 400 -sivuisen romaanin päivässä huolimatta tajuttomasta kuumuudesta ja päänsärystä. Saavutus sinänsä.

Kuinka kuolleita käsitellään on siis ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, jos yhtään innostuu kauhukirjallisuudesta, zombeista ja kaikesta muusta inhottavasta. Lindgvist on kerrassaan taiturillinen kirjoittaja, tämä tuli huomattua jo silloin kun luin vähintään yhtä vastenmielisen romaanin Ystävät hämärän jälkeen.

Kuinka kuolleita käsitellään on muuten luettu myös seuraavissa blogeissa: Aamuvirkku yksisarvinen, Kaiken voi lukea, Aamunkajon lukukokemukset,  ja Kolmas linja. Käykäähän katsastamassa mitä muut ovat tykänneet.

Suosittelen luettavaksi kauhukirjallisuuden ystäville ja niille, jotka haluavat tutustua em. genreä edustavaan kirjallisuuteen, mutta eivät tiedä mistä alkaisivat. En kyllä lähtisi suosittelemaan tätä kirjaa sellaiselle, joka on menettänyt juuri läheisensä tai on muuten herkkä kuolemaan liittyville teemoille.

2 kommenttia:

Laura / Lukuisa kirjoitti...

Meilläkin on tämä kirjahyllyssä, mutta en ole vielä lukenut (kuten en muitakaan Lindqvistejä). Mutta tämä tuntuu kyllä muistuttavan paljon tällä hetkellä loppusuoralla olevaa kirjaani eli Max Brooksin Sukupolvi Z: Zombisodan aikakirjat. Taidan siis lykätä tän lukemisen myöhemmäksi, kun jonossa olisi vielä kolmaskin saman tyyppinen kirja: Del Toron ja Hoganin Lankeemus. Huh, mistä näitä zombeja ja muita otuksia tulee :D

Satakieli kirjoitti...

Mitä ihmettä? :o Antaako Blogger minun tosiaan kommentoida? Olen ollut taas vankina omassa blogissani, mutta nyt kun arvon Blogger suvaitsee kerrankin tunnistaa profiilini, niin käytän heti tilannetta hyväkseni. Kauhukirjallisuus on tosi vaativa laji, sillä tarinasta tulee helposti korni, jos sitä ei ole osattu kirjoittaa oikein. Tämä kirja herätti heti mielenkiintoni, sillä aidosti karmivia kirjoja on valitettavan vähän. Haluaisin itsekin kirjoittaa joskus kauhukirjan, mutta toistaiseksi rahkeet eivät riitä. Käy muuten katsomassa Vinttikamarin sähköpostisi, laitoin sinne tänään postia. Aiheen varmasti arvaatkin ;).