Recent Posts

perjantai 10. syyskuuta 2010

Diana Gabaldon: Sudenkorento

Diana Gabaldonin Matkantekijä -romaanisarjan toinen osa Sudenkorento vie lukijan jakobiittikapinan alkukaikuihin 1700-luvun Pariisiin, ja hämmentää vilauttelemalla alussa ja lopussa katkelmilla 1960-luvulta, jossa kivihalkeaman kautta takaisin omaan aikaansa palannut Claire kertoo tyttärelleen tämän oikeasta isästä ja menneisyydestään 1700-luvulla.

En tiedä mistä sain päähäni lukea pitkästä aikaa Gabaldonin sarjan uudelleen. Ensimmäisen osan jälkeen romaanien juoni muuttuu epäselvemmäksi ja jaarittelevammaksi, mutta oma viehätyksensä niissä on. Varsinkin tällaiselle Skotlantiin tykästyneelle lukijalle. Sudenkorento toimii kohtuullisesti alun hämmennyksestä huolimatta: ensimmäistä romaania lukuunottamatta tämä sarja on ehdottomasti luettava järjestyksessä, sillä yksittäin romaaneissa ei tunnu olevan mitään tolkkua.

Kirjasarjan hahmoilla on toki puutteensa: ylenmääräinen täydellisyy. Gabaldon on luonut hahmoistaan juurikin niin persoonallisia, kauniita, rohkeita ja ihmeellisiä, että ne yksinkertaisesti tuntuvat miltei epätodellisen amerikkalaisilta ihannesankareilta. Tietyllä tavalla Gabaldonin kirjoitustapa tuo mieleen Untinen-Auelin esihistoriaan sijoittuvan romaanisarjan, jossa päähenkilö Ayla keksii suunnilleen jokaisen ihmiskunnan kannalta tärkeän keksinnön aina suden ja hevosen kouluttamisesta ihmisen lisääntymisen ymmärtämiseen. Gabaldonin kirjoissa tapahtuu sama ilmiö: hahmot vain yksinkertaisesti ovat liian täydellisiä ollakseen edes hiukkasen uskottavia.

Mitä Gabaldonin romaanit sitten oikein ovat? Ne ovat vähän kuin harlekiiniromaaneja, mutta sijoitettuna historiallisten tapahtumien yhteyteen, väritettynä väkivallalla ja seikkailuilla... sekä tietysti sivumäärältään kymmenkertaisia keskiverto harlekiinipokkariin verrattuna. En halua aliarvioida: onhan näissä se jokin viehätys, minkä takia ne on luettava uudelleen ja uudelleen suurella mielenkiinnolla, mutta mikä on se Gabaldonin salainen resepti? En tiedä!

Suosittelen niille, jotka lukivat Muukalaisen, pitivät ja tahtovat sitä samaa lisää...

0 kommenttia: