Recent Posts

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Susan Vreeland: Artemisian rohkeus

Artemisia Gentilesch (1593-1653): Susanna

Susan Vreelandin romaani Artemisian rohkeus kertoo Tracy Chevalierin Tyttö ja helmikorvakoru- romaanin sekä monen muun kertomuksen tapaan fiktiivisen tarinan historiallisesta henkilöstä sekä hänen töistään, jotka ovat jääneet elämään. Hävettää tunnustaa, että Artemisia oli minulle vieras taiteilija, vaikka osa hänen töistään olivatkin tuttuja ennalta. Vreelandin romaanin piirtää Artemisian esille rohkeana naisena, joka seurasi unelmaansa ja maalasi tauluja, vaikka se ei ollutkaan 1600-luvun naiselle soveliasta.

Susan Vreeland kirjoittaa romaaninsa esipuheessa: "Jokainen historiasta tai historiallisesta henkilöstä kertova sepitteellinen teos on ilman muuta mielikuvitustuote, ajallisesti ja henkilöhahmon kannalta todenmukainen, mutta asiallisesti vain siihen mittaan kuin on tarpeen jotta esityksen uskottavuus säilyy". Vaikka romaani siis herättääkin historiallisen hahmon hetkeksi henkiin, muistuttaa kirjailija, että hahmo sinällään on hänen oma luomuksensa: me emme koskaan, millään tavalla voi saada tietää millainen oli Artemisia, millainen oli Vermeer taikka taulussa kuvattu tyttö. Voimme vain kuvitella.

Historiallisista hahmoista kirjoitettujen fiktiivisten romaanien viehättävyys perustunee juuri edellä mainittuihin tekijöihin. Kirjailija antaa meille mahdollisuuden kuvitella, millainen joku todellisuudessa elänyt ihminen on saattanut olla. Kuva muuttuu elävämmäksi, kun lukija saa todistusaineistoksi jotakin konkreettista: tässä tapauksessa mielikuvan 1600-luvun naistaiteilijan maalaamasta taulusta. Tuo ihminen on todella elänyt ja juuri hän on maalannut sen taulun, josta kirjailija kertoo...

Aremisian tarina on kerrottu elävästi ja mielekkäästi, mutta jään kaipaamaan jotakin. Keskiöön romaanissa nousee Artemisian ja tämän isän suhde, jota leimaa Artemisiaa kohtaan nuoruudessa tehty seksuaalinen väkivalta. Kirjailija jättää kuitenkin avoimeksi Artemisian petollisen aviomiehen kohtalon, joka jää riippumaan ilmaan. Minä kaipasin loppuratkaisua, mutta ehkä elämässä ei ole sellaisia.

Suosittelen luettavaksi niille, joita kiehtoo taulujen ja taideteosten mysteeri. Se, millainen henkilö piilottelee taideteoksen takana. Suosittelen historiallisten romaanien ystäville.

4 kommenttia:

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Tämä kirja sai minut aikanaan kiinnostumaan Artemisia Gentileschistä, josta minäkään en ollut aiemmin kuullut. Kävin Firenzesä vähän kirjan lukemisen jälkeen ja kävellessäni siellä ajattelin Artemisiaa. Olen kirjasta samoilla linjoilla kanssasi; Kirja on hyvä, mutta siitä jäi puuttumaan jotain. Artemisian rohkeus ei tullut samalla tavalla lähelle lukijaansa kuin Tyttö ja helmikorvakoru.

Oletko lukenut Vreelandin "Sinisen neidon"? Se on kiehtova ajallisesti "väärinpäin" kerrottu tarina Vermeerin kuvitteellisesta maalauksesta. Toinen Vreelandin teos, "The Forest Lover" kertoo taitelija Emily Carrin tarinan. Se on yksi suosikkikirjoistani. Suosittelen molempia, jos eivät ole jo tuttuja.

Juhannusterveiset :)

Ahmu kirjoitti...

Taisin lukea Sinisestä neidosta muistaakseni Insinöörin kirjahylly-blogissa ja olen siitä asti suunnitellut, että lukisin kirjan! Kiitos muistutuksesta!

Se näissä tämän tyyppisissä romaaneissa onkin parasta, että ne herättävät kiinnostuksen vanhoja taideaarteita kohtaan ja kartuttavat siinä mielessä yleissivistystä. Juuri Tyttö ja helmikorvakoru-romaanin ansiosta tiedän esim. hollantilaisesta taiteesta paljon enemmän kuin koskaan olisi tullut mieleeni opetella :)

Leena Lumi kirjoitti...

Kertomus kirjasta joka avautuu taulun kautta on Kirjan kansa - myös. Ahmu, miten ehdit noin paljon lukea vai olenko minä hidastunut?

Ahmu kirjoitti...

Kyllä! Tässä on hyvin paljon samaa ajatusta kuin Kirjan kansassa, mutta ajallisesti pysytään 1600-luvulla, eikä liikuta eri aikatasoissa. Siinä mielessä tämä oli ehkä helpompi seurata, mutta ei samaan tapaan avannut taideteosten historiaa ajallisena jatkumona...

En minä tavallisesti ehdikään niin paljon, mutta nyt on loma, ja tuntuu että kirja päivässä humahtaa ihan kevyesti. Ainakin juhannuksen sateisina pyhinä, mutta katsotaan miten käy kun aurinko tästä alkaa paistelemaan...