Recent Posts

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Jane Johnson: Neidonryöstö

Törmäsin sattumalta Johnsonin romaaniin kirjastossa ja lainasin sen mökkiviikonlopun lukemistoksi. Harlekiinipokkarimainen kansikuva ja ensimmäiset 100 sivua pistivät epäilemään, mutta loppujen lopuksi kyseessä olikin ihan hyvä ja mukaansa tempaava tarina.

Johnsonin Neidonryösty perustuu osittain tositapahtumiin ja siinä nivoutuvat yhteen 1620-luvulla eläneen Catarinan sekä 2000-luvulla elävän Julian tarinat. Kertomus perustuu kirjailijan omaan elämään ja historiallisiin faktoihin: berberien ryöstöretkiin Cornwallin rannikolle sekä orjakauppaan.

Kahdella aikatasolla poukkoileva juoni nivoutuu Catharinen päiväkirjanaan käyttämän koruommel-kirjan ympärille ja tuo niin ollen elävästi mieleen Brooksin Kirjan kansan. Juoni punoutuu auki vähitellen ja berberimerirosvojen mukaan ryöstetyn Catharinen elämä Marokossa avautuu lukijan eteen. Julia seuraa esiäitinsä jalanjälkijä ja löytää hänkin onnensa kaukaa Marokosta. Samaan tapaan kertoo kirjailija itse löytäneensä rakkauden: esiäitinsä jalanjälkiä seuraamalla.

Berberien rosvousretket on mielenkiintoinen osa Englannin historiaa, enkä ollut aikaisemmin kuullutkaan niistä. Toisaalta romaani herättää myös mielenkiinnon islamilaisten maiden kulttuuria kohtaan. Vääräuskoisten ja oikeauskoisten kamppailu on keskeinen osa teoksen viehätystä. Oman lukunsa tuovat jännittävä ja vaarallinen merimatka, ripaus historiallista faktaa sekä aimo annos romantiikkaa.

Myönnetään, että Neidonryöstössä on harlekiinipokkarimaista tenhoa, mutta suosittelen luettavaksi historiallisromanttisista seikkailuista pitäville ja toisaalta myös niille, jotka ovat kiinnostuneet Brooksin Kirjan kansan ja Brownin Da Vinci koodin- tyyppisistä historiamysteereistä, joissa salaisuudet paljastuvat vähitellen menneisyydestä meidän päiviimme säilyneiden dokumenttien avulla.

2 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Arvaa mitä? Minä valitsin Kirjan kansan viime vuoden parhaaksi 140 kirjan joukosta ja silti tia juuri sen tähden, taidan nyt laittaa tämän suvilistalleni. Toki Brooksin kirja oli niin montaa: historiaa, taidetta, seikkailua, intohimoa,mystiikkaa, juutalaista kulttuuuria ja erittäin loistavaa tekstiä, mutta ei tämän tarvitse olla ollenkaan huono. Joskus kirjan kannet laskevat kirjan tasoa. Onneksi Kirjan kansassa on taidokkain kansi, mitä olen ikinä nähnyt. Siinähän on kannessa tarina hänelle, joka osaa katsoa! Kokeilen tätä! Suvella puutarhassa, varmaan ihan takuujuttu!

Ahmu kirjoitti...

Joo!! Ei tämä ihan niin historiallisesti mielenkiintoinen ollut kuin Kirjan kansa, mutta suosittelen kyllä lämpimästi varsinkin kesälukemiseksi, jos ei ihan otsa rypyssä ja vakavalla mielellä ole lukemassa. Ja varsinkin jos tykkäät Kirjan kansan tapaan nivoutuvista tarinoista. Kerro sitten ihmeessä mitä tykkäsit!!